Padasjoella vieraili todellinen maailmankansalainen, kun lastenlääkäri ja kirjailija Leena Kaartinen kävi tiistaina 30.9. Olkkarilla kertomassa uskomattomasta elämäntyöstään vaarallisissa olosuhteissa Afganistanin vuoristokylissä.
Afganistanissa hän työskenteli kehitysyhteistyöjärjestön kautta kahteen otteeseen yhteensä yli 20 vuotta.
Time-lehti valitsi hänet vuoden 2005 eurooppalaisten sankarien joukkoon kuvaten häntä ”eläväksi määritelmäksi sisulle”. Lehti jakaa tunnustuksia ihmisille, jotka muuttavat maailmaa parempaan suuntaan.
Vuonna 1942 syntynyt Kaartinen hiihti viime talvena 800 kilometriä ja pyöräili kesällä 2800 km. Eläkepäiviään hän viettää Lahdessa, Afganistanissa hän käy yhä aika ajoin tapaamassa ystäviään ja on heihin yhteydessä päivittäin whatsappin kautta.
– Syksyllä 1971 lähdin ensimmäistä kertaa Afganistaniin, jonka vuoripoluilla sielu lepäsi. Olin heti kuin kotonani.
Kaartinen käveli paljon myös viran puolesta, sillä tiet olivat huonoja ja luonnonilmiöt vaikeuttivat kulkua entisestään. Elämä kylissä oli alkeellista ja yksinkertaista, ja monet perinteiset tavat vahingollisia:
– Kuumeinen lapsi kiedottiin vällyihin ja laitettiin avotulen tai uunin viereen hikoilemaan tauti ulos. Mitään ei annettu suuhun, ei juotavaa eikä syötävää. Usein potilas kuivui ja kuoli.
Ripulinkin uskottiin pahenevan, jos lapselle annettiin nestettä. Lapset syntyivät usein lattialle, jossa oli kuivaa lehmänlantaa: se saattoi sairastuttaa sekä lapsen että äidin.
Kaartinen toimi myös 10 vuotta Kabulissa äiti-lapsi -klinikassa ja joutui tiimeineen myös sotilaallisien taistelujen jalkoihin, kun ensin Neuvostoliitto miehitti maan ja sen jälkeen alkoi sisällissota. Kaartinenkin oli Punaisen Ristin sotilassairaalassa auttamassa klinikan ohessa.
– Äidit saivat purkaa yöllisiä kauhukokemuksiaan meille ja toisilleen.
Kaartinen näytti kuvia klinikaltaan ja ”Leenan sairaalasta”. Leikkaussalissa roikkui liimanauha kärpäsiä varten ja lattialla oli hiirenloukku. Sairaalassa koulutettiin sairaanhoitajia.
– Tärkeintä oli kylätyö. Joka päivä joku tiimi lähti opettamaan kyläläisiä. Porkkanana oli usein se, että minä hoidin kylän sairaita opetuksen lomassa.
Aikaisemmin statussymbolina oli polkupyörä, mutta 2000-luvulla tulivat moottoripyörät.
– He hyppäsivät suoraan yli lankapuhelinvaiheen: nyt siellä on kaikilla älypuhelimet.
Kylien ja vesihuollon kehittäminen jatkuu. Vuortenrinteiden lähteitä putkitetaan puhtaan veden saamiseksi ja vihannesten viljely on päässyt vauhtiin.
Nykyhallinto ei salli naisten opiskella tai tehdä työtä kodin ulkopuolella, myös liikkuminen ilman miespuolista sukulaista on kielletty. Vuodesta 2021 lähtien tytöt ovat saaneet käydä vain peruskoulun, kuusi luokkaa. Tällä viikolla Taliban esti internetin käytön.
– Aina välillä tulee ilon välähdyksiä, eräskin suomalaisten kouluttama naislääkäri erikoistuu parhaillaan gynekologiksi.