Viikon kestävä Suomi Meloo -tapahtuma rantautui Padasjoelle maanantain ja tiistain välisenä yönä ja jäi tauolle aamuun asti. Noin 430 kilometrin mittaiselle melontaretkelle lähdettiin Jyväskylän Vaajakoskelta lauantaina 7.6. ja perjantaina 13.6. Suomi Meloo päättyy Ruotsinpyhtään ruukille.
Tapahtumaan osallistuu joukkueita sekä yksittäisiä melojia. Joukkueet keskenään päättävät kuinka monta osuutta kukin jäsen meloo. Joukkueet osallistuvat retkimelontaan yleensä kaksikolla, jolloin etumelojana voi olla kokemattomampi ja takamelojana eli kipparina toimii kokeneempi melonnan harrastaja. Noin kahden tunnin välein pidetään tauko, jolloin mahdollisuuksien mukaan rantaudutaan ja venytellään puutuneita jalkoja maissa, mutta jos mahdollisuutta maataukoon ei ole, pidetään kelluntatauko, jolloin on mahdollisuus syödä eväitä ja kuvata maisemia.
Viestijohtajana tapahtumassa toimiva Kari Hellström kertoo, että ensi vuonna on tapahtuman 40-vuotisjuhlavuosi.
– Nyt olisi jo 41. Suomi Meloo, jos korona ei olisi sotkenut asioita.
Hellströmin mukaan tapahtuma on poikennut Padasjoella pari kertaa aiemminkin.
– Hallitus keskuudessaan miettii tulevien vuosien melontareittejä. Mahdollisimman tasapuolisesti yritetään saada reitit kulkemaan ympäri Suomen.
Tämänvuotisessa Suomi Meloo -tapahtumassa on mukana 200 melojaa.
– Heistä 15 on ensikertalaisia. Alkuvuosina heitä saattoi olla 40–50. Ensikertalaisista yleensä noin puolet on mukana myös seuraavana vuonna, joten heidän lukumääränsä kertoo toiminnan jatkuvuudesta.
Hellström myöntää, että organisaatioilla on haasteita.
– Viikko kesästä on vaikeaa omistaa, melonnalle, jos ei ole sille hyvin rokotettu. Niinpä olemmekin yrittäneet mukauttaa tapahtumaa ja tänä vuonna järjestämme lyhyitä safarimelontoja aiempaa enemmän, kertoo 31 kertaa mukana oleva Hellström.
Myös Padasjoelta järjestettiin lyhyt päiväretki Kelventeen saareen. Kelvenne-safarille klo 8 tiistaiaamuna lähti mukaan 15 kaksikkoa ja kuusi yksikköä.
Viikkoon mahtuu monenlaista keliä
Varhain tiistaiaamuna Mainiemen Caravan alueella aamukahviaan keittelivät Pingviinit-joukkueeseen kuuluvat Nivalasta kotoisin olevat Jaana Honkala ja Tiina Rautaoja.
– Joukkue on koottu laajemmalta alueelta Nivalan lähikaupungeista, kertovat neljättä kertaa mukana olevat naiset.
Tämän vuotinen Suomi Meloo -tapahtuma alkoi varsin tuulisessa ja sateisessa säässä.
– Joka kerta sattuu viikolle monenlaista keliä.
Naiset kertovat, että päivän päätteeksi katsotaan yhdessä seuraavan päivän osuuksien melojat.
– Aina on sopu löytynyt. Joskus joku haluaa pitää lepopäivän ja se on aivan ymmärrettävää.
Naisten mukaan aamupala pitää olla hyvä, jotta jaksaa kunnialla suorittaa oman osuutensa. Lisäksi mukana melontaosuudella pitää olla juomista riittävästi sekä helposti syötävää evästä, kuten suklaata ja banaaneja.
Yksi osuus kestää nelisen tuntia tai vähemmän ja ruokailut ajoitetaan sen mukaan, onko melonta vuorossa aamulla vai illalla.
Melonnassa mukavaa on se, että saa olla vesistöjen äärellä ja nähdä mahtavan ihania maisemia.
Pingviinit ovat pitäneet kotiseudullaan yhteisiä melontailtoja ja muutenkin retkeilleet samalla porukalla.
Tiina Rautaoja pitää kuntoaan yllä talvella hiihtämällä, koiran kanssa lenkkeilemällä ja kuntosalilla käymällä. Jaana Honkala lenkkeilee ja käy uimahallissa.
Lahtelainen Terhi Haapasalo on mukana 19. kertaa. Hän kuuluu Meloja ry:n ja Vesisamoilijoiden yhdistelmäjoukkueeseen.
– On tämä sen verran koukuttava tapahtuma, että haluaa tulla aina uudestaan. Suomi Meloo menee sellaisia, minulle uusia reittejä pitkin, joita ei muuten tulisi meloneeksi.
Raskainta Haapasalon mukaan viikon mittaisessa melontatapahtumassa on valvominen.
– Itsesuojeluvaisto heräsi enkä enää ole melonut öisin. Onhan se vaarallista, jos kanoottiin nukahtaa.
Jo heti alkumatkasta melojat jäivät aikataulusta jälkeen kovan tuulen ja aallokon vuoksi.
– Yksi yövuoro jätettiin väliin, jotta saatiin aikataulu kiinni, kertoi Padasjoelle tultaessa 70 kilometriä melonut Haapasalo.
Johtokajakki keulilla ja turvavene perässä
Kelvanne-safarille lähdettiin Kirsi Tuppuraisen ja Leena Javanaisen johdolla. Johtokajakki kokoaa etapille lähtijät ja vetää kanoottiletkaa sopivaa vauhtia.
– Kuuluttelemme tarvittaessa ja katsomme, ettei porukka hajaannu liian pitkälle.
Kirsi sanoo panostavansa tunnelmaan.
– Johdan porukkaa savolaisittain iloisen lupsakkaasti. Varusteena on pelastusliivit, aukkopeite, tutkapanta ja gps-seurantalaite, jotta maajoukot tietävät missä mennään. Myös aurinkorasvaa, hattu ja juomaa tarvitaan. Kartalla ja gps:llä suunnistetaan.
Kelvenne on toivottu kohde, samoin kuin loppupäässä olevat Kymijoen kosket.
Melontaosuuksilla joukon perässä kulkevat aina turvajoukot. Mikko Puonti Tampereelta lähti kumiveneellä turvaamaan melojen matkan Kelventeelle ja takaisin.
– Tämä on neljäs kerta minulle. Suomi Meloossa pääsee aina uusiin paikkoihin, jossa ei tulisi muuten käyneeksi. Maisemat näkee veneestä ihan eri lailla kuin maalta ja lisäksi tapahtumassa on mahtava yhteisöllinen ilmapiiri.
Heti ensimmäisenä päivänä turvajoukkoja tarvittiin, kun vastatuuli oli niin kova, että se heitti etumelojien olan yli pärskeet takamelojien päälle.
– Kanootti kaatui ja meloja pääsi kumiveneeseen vaihtamaan kuivat vaatteet, tyhjensimme kanootin ja matka jatkui. Melojat kyllä pärjäisivät yksinkin, mutta turvaveneen avulla päästään liikkeelle paljon nopeammin; yhdessä kuin tätä retkeä tehdään.