Ympäristötuki houkutti toisenlaiseen metsien käsittelyyn. Padasjokelaistilalla rehevät rantametsät ovat jääneet metsätalouden ulkopuolelle, ja ympäristötuen piirissä ne ovat olleet jo 20 vuotta.
Kainiemen 150 hehtaarin metsätila kätkee sisäänsä paljon nähtävää ja tarinoita historiasta. Vielä 25 vuotta sitten Vesijako-järven niemessä sijaitseva maatila eli maataloudesta.
Tällä hetkellä tilan omistajana on perikunta, jonka neljästä osakkaasta kaksi on viettänyt lapsuutensa tilalla. Saman suvun hallinnassa Kainiemen tila on ollut 1760-luvulta lähtien.
Aimo Kainiemi hoitaa tilan metsiä ja seuraa, miten luonto vastaa ilmastomuutoksen aiheuttamiin haasteisiin.
Kainiemessä näkee hyvin, kuinka nopeaa metsän kehitys voi olla. Vielä 1930-luvulla maatilan ympäristö oli aukeaa peltoa ja niittyä järvelle saakka. Nyt alue on rehevää lehtometsää, jossa kasvaa järeitä metsälehmuksia, haapoja, vaahteraa, tammia, istutettua mäntyä ja koivua. Osa on ehtinyt lahota jo pökkelöpuiksi.
Kolmas kierros ympäristötukea
Rehevät rantametsät ovat jääneet metsätalouden ulkopuolelle ja ympäristötuen piirissäkin ne ovat ehtineet olla jo 20 vuotta. Aimo Kainiemen veli kuuli aikoinaan kylillä tutulta metsänomistajalta tämän tehneen ympäristötukisopimuksen. Tilan ympäristötukikelpoiset kohteet selvitettiin ja suojelusopimus tehtiin 8 hehtaarin alalle.
Viime vuonna tuli aika hakea kolmas kierros ympäristötukea. Mhy Päijät-Hämeen erityisasiantuntija Minna Lautala kartoitti kohteet ja aluetta laajennettiin 11,1 hehtaariin. Kainiemelle sopimuksen uusinta oli itsestäänselvyys.
– Voisin suojella vaikka kaikki metsät, sillä toimeentulo on tullut muualta, Kainiemi kertoo.
Työelämä vei kauas Vesijaolta.
– Olin lähes 30 vuotta monikansallisen yrityksen palveluksessa, Kiinassakin tuli asuttua kaksi vuotta, selventää lääketieteellisen laboratoriotekniikan parissa työskennellyt Kainiemi. Eläkepäiviään nykyään helsinkiläinen viettää mieluiten kotitilalla, jonne on rakenteilla uusi vapaa-ajan asunto.
Kainiemelle ympäristötuella on suuri merkitys.
– Haluan pitää puuston kasvamassa ja otan mieluummin tuen kuin hakkautan metsää. Tällöin metsästä ei tarvitse ottaa säännöllisesti muuta kuin polttopuuta saunan lämmitykseen.
Linnut mökkinaapureina
Lehtometsät ovat monimuotoisuuden aarreaittoja. Ravinteita riittää monipuoliselle kasvillisuudelle ja eläimistölle. Lahopuusto lisää merkittävästi monimuotoisuutta, hyönteisten määrä lisääntyy, josta linnusto hyötyy. Pysty- ja maalahopuut tarjoavat monipuolisesti pesimäpaikkoja eri lintulajeille.
Lehtometsissä viihtyy viisi eri tikkalajia; käpytikka, palokärki, harmaapäätikka, pikkutikka, sekä Etelä-Suomessa harvinainen pohjantikka.
– Tarkkailin lintuja jo lapsena. Linnut ovat mieluisia mökkinaapureita. Esimerkiksi tuulihaukka pesii rannan tuntumassa olevan ladon seinään laitetussa tekopesässä.
Aiemmin metsässä asusteli myös liito-oravia, mutta muutama vuosi sitten lehtopöllö ilmestyi niiden reviireille ja hävitti ne kokonaan. Kainiemi sai tarkkailla liito-oravapoikuetta lähietäisyydeltä, sillä yksi pesä oli saunamökin räystään alla.
Luontoarvot ohjaavat metsien käyttöä
Luonnon huomioiminen näkyy Kainiemen tilan metsien hoidossa. Tehdyt uudistushakkuut ovat olleet pienialaisia ja niistä tulleet tulot on käytetty metsätilan ylläpitoon.
– Taimikoista kehitetään erirakenteisia ja sekapuustoisia. Neljä vuotta sitten istutetussa kuusen taimikossa kasvaa myös koivua ja muita lehtipuita. Niistä on varaa valita kasvatettavaksi jätettävät puut.
Kainiemi toteaa, että biodiversiteetti on jo nyt paljon korkeampi kuin tiheässä uudistuskypsässä kuusikossa. Taimikosta voidaan kehittää erirakenteinen metsä.
– Jatkuvan kasvatuksen systeemi toimii, kun alku on hyvä. Usein käytännössä on kuitenkin ensin tehtävä uudistushakkuu, sillä muuten lisääntyvät tuulituhot ja metsäkoneitten aiheuttamat tuhot juuristolle vähentävät jäljelle jäävän metsän hiilinielua.
Kainiemi on suunnitellut merkitsevänsä luontopolun kiertämään niemeä. Polun varrella kulkija pääsisi tutustumaan suojeltuihin metsiin ja metsänhoidollisiin kohteisiin. Näissä kohteissa kaikki näkisivät, millainen metsä on hyvä hiilinielu ja millaisessa metsässä on korkea biodiversiteetti – nehän eivät aina kulje käsi kädessä.
Teksti ja kuvat
Tiina Mansikkamäki
erityisasiantuntija luonnonhoito, Mhy Päijät-Häme
Kainiemi on ollut asuttu jo kivikaudella
Kainiemen historia ulottuu pitkän ajan taakse. Niemestä on löytynyt arkeologisissa kaivauksissa kampakeraamisia esineitä, joiden perusteella sen on todettu olleen asuttu jo kivikaudella.
Vesijako-järvi on nimensä mukaisesti vedenjakaja, josta laskee vedet sekä Kokemäen että Kymijoen vesistöön. Jo kivikaudella liikuttiin vesitse Pohjanlahdelta ja Suomenlahdelta Päijänteelle ja siitä pohjoiseen.
Vuosisatoja Kainiemessä sijaitsi laituri, jonne ihmiset soutivat järven ympärillä olevista kylistä ja jatkoivat matkaa yhdessä kirkonkylälle hoitamaan asioitaan. Laiturista niemi on saanut nimensäkin, vaikkakaan ei suorana käännöksenä. Paikka oli Ruotsin vallan aikaan nimeltään ”Kajenäs”, eli suomeksi ”Laituriniemi”. Tänä päivänä laiturista on jäljellä järven pohjassa vain muutama runkopuu.
Mitä on ympäristötuki?
– Kuuluu vapaaehtoiseen metsien suojeluohjelmaan (METSO)
– Maksetaan Metsäkeskuksen kautta Metka-tukena
– Ympäristötukisopimus tehdään 10 vuoden määräajaksi kerrallaan
– Tuki koostuu pääosin kohteen puumäärästä
– Tukea myönnetään metsälain 10 §:n erityisen tärkeiden elinympäristöjen säilyttämiseen, sekä METSO-ohjelman elinympäristöjen turvaamiseen.
– Kohteiden tulee olla vähintään luonnontilaisen kaltaisia, eli metsänkäsittelystä tulee olla vuosikymmeniä aikaa.