En tiennytkään asuvani pajupusikossa.

Tämän kokoiseen tonttiin mahtuu pieni omena- ja kirsikkapuutarha marjapensaineen. Eri puulajeja on kymmenkunta (myös pajut).

Leppää on kyllä niukasti, ei voi tehdä kerppuja. Muutama seljakin on, jota myös paskamarjaksi kutsutaan. Se on vähän myrkyllinen niin kuin minä.

Peltokin on kesannolla (ei kesannointikorvauksta). Vanhat ränsistyy: talo, isäntä ja emäntä. Halumme ja vointimme mukaan kupsuttelemme pihallamme. Pajut kasvaa ja versoo joka vuosi. Keväisin voi kävellä pellonreunalla pajukissoja silitellen. Ne on pehmeitä.

Ansa Pastila, Taulu