Teuvo Komulaisen kirja ”Vaarinkivet” kertoo, kuinka lujasti on töitä tehty ja saatu laajasti kunnan väki yhteisiin kehittämistalkoisiin noina vuosina 1972–1992. Kunta siirtyi agraarikulttuurista teollisuus- ja palveluyhteiskuntaan kuntapäättäjien, yritysten, melkoisen kuntalaisjoukon ja yhteiskunnan tukiorganisaatioiden yhteistyöllä. Padasjoki eli hyvää kauttaan vielä 1990–luvun alussa.

Nyt työpaikkojen vähentyminen ja väen vanheneminen sekä väheneminen ovat ajan kuva. Mahdollisuuksia luovat, jos oikein oivalletaan; nopeat tietoliikenneyhteydet, laajakaista, Kullasvuoren, Laivarannan ja sahan alueen nosto ympärivuotiseksi lomailukohteeksi sekä muutamat kasvuyrityksemme.

Tuuli- ja aurinkovoima voi tuoda suuria investointeja sekä verotuloja, mutta ei ilman menetyksiä. Maan puustoisimmat metsämme tarjoavat työtä ja runsaita verotuloja, kun niitä hyvin hoidetaan. Vapaa-ajan asukkaamme ovat hyviä kiinteistöveronmaksajia, mutta yritystemme palveluitten käytössä olisi lisäämisen varaa.

Haasteita riittää kunnan kiinteistöjen sekä vesi- ja viemäriverkoston ylläpidossa. Syntyvien lasten määrä on niin vähäinen, että siinä talkoita riittää, jotta uusi koulu saadaan täytettyä.

Kovin suureen puoluepolitisointiin ei uudella valtuustolla ole tarvetta: nyt on syytä tavoitella vain koko kunnan etua. Kehittämisen suunnat ja toimenpiteet on kohdennettava oikein, jotta rajallisilla voimavaroilla saadaan tuloksia aikaan.

Olisikohan nyt aika ottaa niitä hallittuja riskejä? Uusilta kunnanvaltuutetuilta tulisi edellyttää hyvää perehtymistä kunnan asioihin ja käsiteltäviin asioihin. Valintavalta on nyt meillä, kuntalaisilla, käytetään sitä.

Pekka Salonen