Kyliä kutsutaan varautumaan häiriö- ja poikkeusoloihin Kylävara-hankkeessa ★

Lokakuussa startanneella Suomen Kylät ry:n Kylävara-hankkeella vahvistetaan kylien varautumista ja kriisin kestävyyttä. Sen yhtenä tarkoituksena on luoda kyläturvallisuudesta selkeämpää, yhtenäisempää kuvaa.

Kylissä on jo paljon turvallisuuteen, varautumiseen ja kriiseihin liittyvää toimintaa ja toimijoita, mutta maaseudun ja kylien roolista turvallisuustoimijana ja osana kokonaisturvallisuuden ketjua ei ole selkeää käsitystä eikä yhtenäistä toimintatapaa.

Kylävara-hankkeessa määritellään kansallisesti yhteinen kylävarakonsepti, joka kokoaa tiedot paikallisten yhteisöjen voimavaroista ja paikallisten toimijoiden viranomaisten kanssa tekemästä yhteistyöstä. Toimintamalli on tarkoitus tehdä tunnetuksi kansallisella tasolla ja jalkauttaa se kyliin.

Perjantaina pidettiin Teamsin välityksellä ihka ensimmäiset Kylävara–hanketreffit. Tilaisuuden avannut 2-vuotisen valtakunnallisen kylävarahankkeen projektipäällikkö Ritva Pihlaja kertoi, että treffejä on tulossa tänä vuonna vielä kolmet lisää.

– Olemme tässä vertaisoppimisen, kokemusten ja tiedon jakamisen äärellä. Kurkistamme esimerkkien avulla, millaisia kylien turvallisuuteen ja varautumiseen liittyviä hankkeita eri puolelta Suomea löytyy. Olemme myös keskeneräisen äärellä, eikä täällä ole tarjolla teille valmiita malleja, sillä tärkeää on tehdä juuri oman alueen tarpeisiin sopivia ratkaisuja, mutta videota ja inspiraatiota treffeiltä varmasti saatte.

Kylien turvallisuus ja varautuminen on aiheena uusi, muotoutuva ja ajassa vahvasti kehittyvä asia. Samalla se on aihepiirinä todella laaja.

– Emme mitenkään ehdi käydä näillä neljillä treffeillä aihetta kaikilta kanteilta läpi. Osallistujien toiveita sisällöstä kartoitettiin ilmoittautumisen yhteydessä ja osan toiveisiin vastataan jo tässä ensimmäisessä tilaisuudessa. Tulevilla treffeillä huhti-, elo- ja marraskuussa jatketaan aiheen käsittelyä.

Viime aikoina on tuotu esille, miten tärkeää omatoiminen varautuminen on.

– Kotivara, 72 tuntia -ohjeistus ja varautumisopas ovat meille jo tuttuja. Samoin yhteiskunta omalta osaltaan varautuu isossa kuvassa.

Noin 4000 kylää

Suomi on Euroopan maaseutumaisin maa. Pinta-alasta 95 % on maaseutua ja lähes 70 % harvaan asuttua maaseutua. Kyliä on nelisen tuhatta.

– Mikä on kylien rooli turvallisuustoimijoina ja miten kyläläiset voivat nimenomaan yhdessä varautua häiriö-, kriisi- ja poikkeustilanteisiin? Ihan tavanomainenkin kylätoiminta opettaa meitä tekemään asioita yhdessä ja tulemaan toimeen eri tavalla ajattelevien ja reagoi­vien ihmisten kanssa. Ihmiset oppivat kylätoiminnan kautta myös tuntemaan toisiaan. Kylätoiminta siis vahvistaa yhteisöllisyyttä, osallisuutta, luottamusta, henkistä kriisinkestävyyttä ja paljon puhuttua yhteisöllistä resilienssiä.

Paljon tapahtuu jo kylillä eli lamppua ei olla keksimässä uudelleen. Toimintaa ja toimijoita turvallisuuden yhteisöllisen varautumisen kentällä jo paljon.

Kyläturvallisuutta ja yhteisöllistä varautumista kannattaa katsoa laaja-alaisesti. Normaalioloista poikkeava häiriö tai kriisi voi olla lyhyt tai pitkäkestoinen. Esimerkkejä lyhytkestoisesta häiriöstä ovat myrskytuhot, sähkökatko, tulipalo, liikenneonnettomuus tai sairasta­paus. Pidempiaikainen kriisi voisi syntyä häiriöstä vesihuollossa, laajasta maastopalosta tai vakavasta ympäristövahingosta. Pidempiaikainen häiriö oli myös vastikään kokemamme koronapandemia. Normaalioloista kaikkein kauimpana on poikkeusolot, joita aiheuttavat sotilaallinen uhka tai hyökkäys.

Kylätalojen varautumislista

Kylätalo tai muu vastaava kylän yhteisöllinen tila voi toimia häiriö- ja kriisitilanteessa paikallisena varautumiskeskuksena, johtokeskuksena, kyläläisten kokoontumispaikkana ja evakuointipaikkana. Suomen kylät on koonnut varautumiskeskuksen varustelistan, joka sisällöltään mukailee kotitalouksien 72 varautumisohjeita, vain suuremmassa mittakaavassa.

Myös kylätaloilla on tärkeää huolehtia siitä, miten lämmitys järjestetään, jos sähköt ovat pitkään poikki. Tärkeää on varata riittävästi vettä ja hyvin säilyvää, kylmänä syötävää ruokaa. Onko lämpöisen ruoan laittoon mahdollisuuksia, onko käytettävissä grillikota, laavu tai retkikeittimiä?

Talolle on hyvä varata ainakin kertakäyttöastioita, villasukkia, makuualustoja, tulitikkuja, taskulamppuja, paristoja, vedenpuhdistustabletteja, puhdistuspyyhkeitä, roskapusseja ja jätesäkkejä. Myös teippiä saatetaan tarvita sekä muovia ilmanvaihtoaukkojen ja ikkunoiden tiivistämiseen. Patteriradio ja varaparistoja, varavirtalähde, alkusammutusvälineet, ensiapuvälineet, kyläradio ja sydäniskuri kuuluvat myös kylätalojen varustautumislistalle.

Esimerkkiä Etelä-Pohjanmaalta

Treffeillä saatiin yksi esimerkki turvallisuusyhteistyöstä Etelä-Pohjanmaalta. Jaana Siipola Kuudesta ry:stä kertoi, että kylätoiminta Etelä-Pohjanmaalla on aktiivista ja talkooperinne on vielä hyvin voimissaan. Kylätaloja ja muita kokoontumistiloja on paljon ja niistä huolehditaan hyvin.

– Turvallisuus ja varautumisasioita on viety kylille jo kymmenen vuoden ajan. Kun aloimme tiedottamaan kyliä turvallisuus- ja varautumisasioista, ei 72 tuntia –konseptia vielä ollut olemassa, joten kehitimme sellaisen. Teemme yhteistyötä Vapepan ja pelastuslaitoksen kanssa.

Etelä-Pohjanmaalla on järjestetty erilaisia kylien turvallisuutta lisääviä tilaisuuksia, joissa on kiinnitetty huomiota esimerkiksi kylätalojen turvallisuuteen sekä niiden soveltuvuuteen kriisitilanteiden kokoontumispaikkoina.

– Olemme työstäneet kylien varautumissuunnitelmia, joissa on kartoitettu kylien kokoontumistilojen varustukset ynnä muut fasiliteetit. Kylillä, joissa on vesistöjä, on järjestetty vesi­pelastustaitokoulutuksia. Yksilötasolla on järjestetty muun muassa senioreiden digikahviloita, joissa on opeteltu käyttämään 112-sovellusta. Kyläläisten varautumista ja osaamista on lisätty erilaisten tilaisuuksien ja tiedottamisen avulla.

– Olemme järjestäneet hätäensiapukursseja ja sydäniskuritilaisuuksia, joissa osallistujat ovat saaneet kokeilla iskurin toimintaa ja elvytystä sekä myös ajoturvallisuusluentoja on järjestetty yhdessä ajo-opettajien kanssa. Näissä tilaisuuksissa on käsitelty muun muassa muuttuneita liikennemerkkejä ja sääntöjä.

Eteläpohjanmaalaiset totesivat, että kylävara-asia on ajankohtainen ja he odottavat yhteistä valtakunnallista mallia avuksi. Jo tehtyä varautumissuunnitelmia hyödynnetään niin sanottujen kylätalokarttojen tekoon. Nyt suunnitelmissa on saada kaikki viranomaista kylätasoa myöten saman pöydän ääreen, jotta poikkeus­tilanteen toiminta ja roolit olisivat kaikille selkeät.

Materiaalia Etelä-Pohjanmaan kylätoiminnasta löytyy sivulta kylille.net.

Sydäniskuriryhmiä Keski-Suomessa

Sydäniskuriryhmistä olivat kertomassa asiantuntija Kaisu Paalanen Jyväskylän ammattikorkeakoulusta ja projektipäällikkö Outi Raatikainen Keski-Suomen Sydänpiiristä.

Kyseessä on keskisuomalainen innovaatio, jossa paikallinen maallikkoelvyttäjien vapaaehtoinen ryhmä muodostaa sydäniskuriryhmän. Ryhmä on muodostettu sydänturvallisuuden lisäämiseksi harvaan asutuilla alueilla, jonne ensivasteen tulo kestää kauan.

– Kun ryhmän toiminta-alueita tulee elottomuushälytys, ryhmäläiset saavat siitä tiedon suoraan hälytyskeskuksen järjestelmästä kännykkäänsä.

Ryhmien taustalla on kolme toimijaa, joista Keski-Suomen sairaanhoitopiiri vastaa sopimuksista, kirjanpidosta, vakuutuksista, järjestelmän testauk­sista ja viestinnästä sydäniskuryhmille. Keski-Suomen pelastuslaitoksen vastuualueeseen kuuluvat vuosittaiset elvytysvalmennukset sekä tarvittaessa myös alkusammutusvalmennukset. Pelastuslaitoksella on mahdollisuus kutsua sydäniskuriryhmien jäseniä pelastustoiminnan tukitehtäviin. Kylät puolestaan vastaavat siitä, että heillä on käytössään sydäniskuri ja täysi-ikäisiä vapaaehtoisia. Sopimuskumppaniksi sairaanhoitopiirin kanssa käy vain rekisteröity kyläyhdistys.

Keski-Suomessa toimii 22 ryhmää yhdeksässä eri kunnassa. Koulutettuja on noin 150 ja ryhmien koot vaihtelevat neljästä 14 henkilöön periaatteella ”parempi, että edes yksi kun ei ketään”.

Ryhmäläiset allekirjoittavat vaitiolosopimuksen ja sitoutuvat vuosittaiseen elvytysvalmennukseen.

– Vaikka aikaa vierähtikin, olemme todiste siitä, että esteet kyläläisten ja viranomaisten välillä ovat ylitettävissä. Haluamme muistuttaa siitä, että laite kylällä ei ole riittävä, vaan myös koulutusta sen käytöstä tarvitaan. Sydäniskuri tarvitsee toimiakseen myös huoltoa.

Kyläradiot tärkeitä viestinnän kannalta

Olemme tottuneet siihen, että viestit kulkevat reaaliajassa ja luotettavasti. Mutta mitä tapahtuu, jos sähköt ovat poikki, kännykät eivät toimi ja nettiyhteydet ovat nurin. Viranomaisilla on kyllä käytössään häiriötilanteiden viestiverkkoja, mutta miten voidaan varmistaa tiedonkulku kylille ja kyläläisille. Kyläradio takaa viestien kulun myös kyliltä viranomaisille päin sekä kyläläisten kesken.

Häiriö- ja kriisitilanteissa kyläradio on helppokäyttöinen ja edullinen keino varmistaa tiedonkulku. Se tarvitsee toimiak­seen kyläradioaseman, radiolaitteen, virtalähteen ja antennin sekä käsiradiopuhelimia.

– Suuntaa antava kyläradioaseman kustannus on noin 1000 euroa: hinta sisältää radiolaitteen, virtalähteen ja antennin asennuksen. Pitkät välimatkat voivat vaikuttaa asennuskustannuksiin. Radiopuhelimet maksavat seitsemästäkympistä 300 euroon.

Kyläasemien asentamisessa kannattaa hyödyntää kokeneita osaajia eli radioharrastajia, metsästäjiä ja Vapepa-toimijoita. Kyläradiotoiminnan kehittämisestä kiinnostuneiden kuntien ja kylien kannattaa aloittaa asiaan tutustuminen selvittämällä, mitä edellä mainitut ryhmät ovat aiheeseen liittyen­ alueel­la jo tekemässä.

– Kyläradiot eivät ole vain laitteita ja tekniikkaa. Ratkaiseva on se, miten kyläläiset osaavat ja haluavat yhdessä käyttää sitä. Kynnystä kyläradion käyttämiseen pitää madaltaa tutustumalla asiaan ja harjoittelemalla yhdessä. Yhteisistä käytännöistä kannattaa sopia, kuten esimerkiksi siitä, ketkä toimivat häiriö- ja kriisitilanteessa kyläradioaseman päivystäjinä.

Scroll to Top