Pian saamme viettää Vapahtajamme syntymäjuhlaa. Vuoden taitekohdassa ajatuksemme kulkevat yhtäältä tulevaan, toisaalta peilaamme mennyttä. Moni näkee menneessä tapahtumissa Jumalan siunauksen. Toisille mennyt aika on ollut raskasta ehkä kipeidenkin muistojen sävyttämää. Usko hyvään tulevaisuuteen ja Jumalan huolenpitoon on saattanut horjua.
Kolmannen adventin evankeliumiteksti (Matt. 11:2–20) avaa näkymän Johannes kastajan kipuiluun ja uskonkamppailuun. Hän, joka oli väkevästi puhunut Jumalasta, kehottanut parannukseen ja kääntymykseen, oli ahdingon alla alkanut epäilemään. Hänen sanansa kuvaavat inhimillistä kokemusta: odotamme vastauksia, kaipaamme varmuutta.
Huomionarvoista on, että Jeesus ei vastannut Johannekselle suoraan, vaan viittaa tekoihinsa -siihen, miten Jumalan valtakunta tulee todeksi tässä maailmassa. ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.” Jumalan teot ovat vastaus Johanneksen epäilyyn.
Kolmannen adventin sanoma kutsuu katsomaan Jumalan tekoja elämässämme. Joskus niitä on vaikea nähdä, vaikea kuulla. Etenkin ahdingon alla epäilemme. Johanneksen kysymykset heijastavat monien meidänkin aikamme ihmisten kysymyksiä. Missä Jumala on? Miksi Jumala sallii kaiken tämän? Kysymykset voivat nousta vaikeuksien keskellä tai peilatessamme mennyttä ja odottaessamme tulevaa.
Jeesuksen vastaus Johannekselle kutsuu etsimään Jumalan valtakuntaa tästä maailmasta, josta saarnataan Johanneksen tavoin parannusta ja syntien anteeksi antamista. Oletko kokenut armoa, rakkautta ja toivoa?
Johanneksen vankilassa esittämät kysymykset eivät jää epätoivoisiksi, vaan ne suuntaavat Jeesukseen- – maailman valoon. Meidänkään ei tarvitse jäädä menneeseen, sen kipukohtiin, epävarmuuteen ja murheeseen, ei epäuskoon. Jumalan lupaus on totta, adventin sanoma muistuttaa toivosta, joka on tullut maailmaan. Jeesuksen sanat: ”Autuas se, joka ei minua torju” ovat kehotus luottaa Jumalaan silloinkin, kun vastaukset tuntuvat epäselviltä tai tuntuvat olevan hämärän peitossa.
Joulun ja uuden vuoden koittaessa, muistakaamme adventin sanoma: Jumalan valtakunta on keskellämme ja tästä valtakunnasta saarnataan Johanneksen tavoin parannusta ja syntien anteeksi antamista. Rukouksissa saamme pyytää johdatusta kaikkiin vaiheisiin elämässämme. Hän on se, joka johdattaa meidät vapauteen ja täyttää elämämme toivolla.
Raamatussa kerrotaan monessa kohdassa siitä, kuinka murheiden ja vaikeuksien keskellä on turvauduttu Jumalan apuun. Vaikeina aikoina on tarvittu yhteisiä kokoontumisia, rukousta sekä leivän murtamista. Jeesus itse lohduttaa ahdistuneita: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman” (Joh.16:33).
Uskon kautta pääsemme osalliseksi pelastuksen lahjasta, saamme rauhattomanakin aikana sisimpäämme yli ihmisymmärryksen käyvän Jumalan rauhan (Flp.4:7). Se rauha ei ole ihmisistä lähtöisin (Joh.14:27), siksi ei kannata vaipua epätoivoon mahdollisista vaikeista vaiheista huolimatta. Rukoukseni on, että tarjottu evankeliumi saisi kutsua tämän rauhan osallisuuteen uskossaan uupuneita ja uskosta vielä osattomia. Evankeliumi lohduttakoon kaikkia. Saamme turvallisin mielin suunnitella tulevaa.
Siunattua Vapahtajan syntymäjuhlaa ja joulun aikaa.
Kristian Saarnio, kappalainen