Koulun itsenäisyysjuhlassa torstaina 5.12. Padasjoen Sotaveteraanien puheenjohtaja Hannu Tukia otti puheessaan esiin sen, miten jatkosodan suurista taisteluista on kulunut 80 vuotta.

*Juhlallisuudet alkoivat kirkon luona sankarihaudoilla, jonne Leijonat olivat aamuvarhain sytyttäneet kynttilät.*

*Lukion opiskelijakunnan hallitus laski sankaripatsaalle kukkalaitteen ja kynttilän, jonka jälkeen alkoi juhlahartaus.*

*Yhdeksäsluokkalaiset Friida Alho, Luka Wallenius ja Mikke Koivisto toivat Suomen lipun kirkkoon.*

Koulun itsenäisyysjuhlassa kuultiin myös oppilaiden lauluesityksiä.

*Hannu Tukia puhui Suomen itsenäistymisen ajasta*:

– Sotien jälkeen paljastui Neuvostoliiton laatima asiakirja Suomen ehdottomasta antautumisesta. ”Täten Suomen maa-, meri- ja ilmavoimat, sijainnistaan riippumatta, antautuvat ehdoitta.” Näin alkaa 26.6.1944 laadittu Suomen ehdotonta antautumista koskeva sopimusluonnos.

Neuvostoliitto oli miehittämässä Suomen.

– Edelleen asiakirja sanelee, että kaikki suojeluskunnan jäsenet on internoitava ja matkustaminen Suomen rajojen ulkopuolelle ja saapuminen maahan kielletään kaikilta ilman Neuvostoliiton sotavoimien ylipäällystön lupaa. Lisäksi muun muassa koko armeijan kalusto on luovutettava Neuvostoliitolle ja viestiyhteydet sekä liikenne, jopa huvitilaisuudetkin määrätään Neuvostoliiton valvonnan alaisiksi. Kaikkiaan 57 pykälää toinen toistaan ankarampia antautumisehtoja!

Tukia totesi, että sotiemme veteraanien ansiosta tätä asiakirjaa ei koskaan allekirjoitettu. Kesällä 1944 Suomen kohtalo oli veitsen terällä, mutta murskaavan ylivoimainen vihollinen onnistuttiin Mannerheimin johdolla pysäyttämään ja turvaamaan Suomen itsenäisyys.

Neuvostoliiton suurhyökkäys alkoi Karjalan kannaksella 10.6.1944 edellisen päivän massiivisen tulivalmistelun jälkeen. Pääasema murtui Valkeasaaressa ja suomalaiset joutuivat vetäytymään taaempaan Vammelsuu–Taipale asemaan. Valtavalla ylivoimalla puna-armeija vyöryi eteenpäin ja asema murtui Kuuterselässä 14. kesäkuuta.

– Asemat kuitenkin pitivät Siiranmäessä, missä everstiluutnantti Adolf Ehrnroothin johdolla saavutettiin ensimmäinen ja ehkä ratkaisevin torjuntavoitto kesäkuun puolivälissä. Siiranmäki osoitti, että vihollinen on pysäytettävissä.

Siiranmäen torjuntavoitto antoi aikaa joukkojen ryhmittämiseen kolmannelle puolustuslinjalle eli Viipuri-Kuparsaari-Taipale –linjalle.

– Viipurin menetys 20. kesäkuuta lähes taisteluitta oli traumaattinen kokemus koko Suomelle. ”Viipuri on mänt, kaikon mänt”. Mutta ei sittenkään. Vihollisen hyökkäykset torjuttiin heti Viipurin laidalla Tienhaarassa, missä suomalaisten tykistötuli pysäytti vihollisen jo ryhmitysalueilla. Viipurin koillispuolella vihollinen sai kuitenkin murtuman asemaan ja pääsi etenemään ensin Taliin ja sitten Ihantalaan.

Alueella käytiin kesä-heinäkuun vaihteessa Pohjoismaiden kaikkien aikojen suurin ja yksi koko toisen maailmansodan suurimmista taisteluista. Vihollinen pysäytettiin ja yksi Suomen ovi lyötiin säppiin. Suomen kohtalo oli nyt siirtynyt veitsen terältä hamarapuolelle.

Äyräpään-Vuosalmen alueella käytiin heinäkuun alkupuolella Karjalan kannaksen viimeinen suurtaistelu.

– Heinäkuussa vihollinen torjuttiin myös Viipurinlahdella. Aunuksen kannakselta hyökännyt vihollinen pysäytettiin heinäkuun puolivälissä Nietjärvellä U-asemassa eli Pitkärannan–Loimolan linjalla ja näin estettiin vihollisen koukkaus Kannaksella taistelevien joukkojen selustaan. Nietjärvellä taisteli myös Padasjoen komppania Jalkaväkirykmentti 44:n osana.

Suomen viimeinen ovi suljettiin Ilomantsissa elokuun puolivälissä 1944.

– Vaikka rauhanehdot olivat raskaat, niin Suomi ei joutunut allekirjoittamaan antautumisasiakirjaa. Suomi oli Iso-Britannian ohella ainoa sotaa käynyt Euroopan valtio, jota ei miehitetty.

Veteraaniviestin luovuttaneet abit Valtteri Perälä ja Minja Määttänen kättelemässä edellä arvovieraita. Nuoremman ikäluokan edustajat Aada Nieminen ja Juho Mäki ottivat viestin vastaan. Juho etualalla kättelemässä Padasjoen ainoaa sotaveteraania Viljo Pastilaa.

Tukia muistutti, että veteraanien perintö Suomelle on vapaus. Sankarihautakivet muistuttavat meitä suomalaissotilaiden uhrista. He antoivat oman henkensä, jotta jälkipolvilla olisi tulevaisuus vapaassa maassa.

Lopuksi Tukia vielä kiitti arvokkaasta ja juhlavasta tilaisuudesta ja isänmaallisten arvojen sekä elämänsä iltaa viettävän veteraanisukupolven saamasta kunnioituksesta.

*Pirkko Lehtinen, Aada Nieminen, Viljo Pastila, Silja Savola, Pekka Valtonen ja Kristian Saarnio Pappilanmäen koululla tarjotulla juhla-aterialla 5.12.*

Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys

Kappalainen Kristian Saarnio totesi puheessaan päivän muistuttavan meitä maamme vapaudesta ja sen historiasta.

– Itsenäisyyspäivä haastaa meidät ajattelemaan myös tulevaisuutta ja omaa paikkaamme tässä maassa. Tämä päivä kutsuu meidät kiittämään heitä, jotka ovat mahdollistaneet tämän vapauden, sillä itsenäinen Suomi ei ole itsestäänselvyys. Edelliset sukupolvet ovat uutteralla työllä rakentaneet ja varjelleet maatamme, meidän tehtävänämme on omalla vuorollamme palvella isänmaatamme siinä kutsumuksessa, joka meidän kohdallemme on annettu.

Itsenäisyys tarkoittaa paitsi vapautta ja demokratiaa, myös omaa kieltä ja kulttuuria sekä uskonnonvapautta.

– Liian usein kuitenkin uskonnonvapaus ymmärretään negatiivisen uskonnonvapauden kautta ja unohdetaan positiivinen uskonnonvapaus, joka tarkoittaa jokaisen oikeutta uskoa ja harjoittaa uskonnollisuuttaan.

Saarnio huomautti, että sodan ajan sukupolvet ovat omalla rohkeudellaan, uhrauksillaan ja lujalla uskollaan kantaneet kansakuntamme vapauden tulta eteenpäin.

– Pidetään yhdessä huolta siitä, että tämä lahja säilyy myös tuleville sukupolville.