Laukku-Leenan tarinan julkaisemisesta jo kerroimmekin paikallislehdessä, mutta lauantaina 16.11. kirjailija Päivi Ketolainen kävi Padasjoella esittelemässä kirjaansa. Kotiseututalolle kertyneellä yleisöllä oli omakohtaisiakin muistoja naiskulkurista, olihan tämän lempireittejä loppuvuosina Tuuloksen ja Padasjoen väli.
Moni myös osti kirjan, sillä kirjastosta sitä ei ihan hetkeen saa. Varauksia on peräti 170.
– Aika huikean vastaanoton on kirja saanut, myönsi kirjailija.
Ketolainen oli tavannut Laukku-Leenan kotipaikkakunnallaan Jämsässä syksyllä 2017. Leena oli parkkeerannut itsensä ja laukkunsa Hallin taajamaan, josta ei niin vain peukalokyytejä saanutkaan.
– Kävin mieheni kanssa häntä morjenstamassa, utelias kun olen, mutta haastattelusta hän kieltäytyi.
Laukku-Leena katosi kevättalvella 2019. Vain osa tienposkeen jäätyneistä laukuista kieli maankiertäjän leiristä. Paikallinen kauppias keräsi hyvää hyvyyttään omaisuuden talteen ja yritti tavoitella Leenaa. Kasseissa oli mm. vaatteita, kirjoja ja koriste-esineitä, mutta tärkein aarre oli tiiviisti pakattu, Laukku-Leenan päiväkirjat, joita oli lähes 20 vuoden ajalta.
Ketolainenkin etsi Leenaa ja löysikin lopulta tämän kerrostaloasunnon Sysmästä kesällä 2022. Digi- ja väestövirastosta selvisi, että levoton kulkuri oli viimein tullut tiensä päähän marraskuussa 2021. Hänet oli siunattu haudan lepoon ilman yhtään läheistä.
Kirjat tallessa arkistossa
Päiväkirjat päätyivät Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon Helsinkiin arvokkaaseen seuraan, Kalevalan kokoajan Elias Lönnrotin ja kansantieteilijä Samuli Paulaharjun kokoelmien väliin. Seuran asiantuntijat kiittelivät päiväkirjoja äärimmäisen erikoisiksi.
Leena Kiviharjun tuhkat lepäävät Hyvinkäällä, jossa hän syntyikin. Netissä on edelleen virheellisesti mainittu, että hän olisi Padasjoelta syntyisin. Hyvinkäälle Leena palasi hoitamaan sairasta äitiään opiskeltuaan ensin suvun perinteiden mukaisesti jonkin aikaa oikeustiedettä. Parikymppisenä hän oli tovin naimisissakin.
Kiertolaiseksi Leena ryhtyi, kun sisarukset äidin kuoltua laittoivat talon myyntiin. Sairasta äitiä pitkään hoitanut Leena olisi halunnut jäädä kotiinsa. Perintörahat hän hassasi ulkomailla matkusteluun ja ryhtyi sitten rahattomaksi jäätyään kiertämään kotimaata. Vähät rahansa hän ansaitsi pulloja keräämällä ja ensimmäisenä ostoslistalla oli tupakka, sitten kahvi ja vasta kolmannella sijalla ruoka.
Vuonna 2009 Kiviharju oli tovin Padasjoen asukas. Seurakunta nimittäin patisti hänet talvipakkasilta suojaan kunnan kerrostaloasuntoon.
– Kauaa ei Leena viihtynyt. Seurakunnan työntekijät löysivät jääkaapin ovesta lapun, jossa oli englanninkielinen runonpätkä.
Ketolaisen mukaan Leena kirjasi aina ylös säätilan ja sadatteli sitä paikkakuntaa, jolla sattui olemaan. Joka paikassa oli hänen mielestään kurjaa, eikä hän pitänyt siitäkään, että ihmiset tyrkyttivät apuaan. Maailmanmenoa hän seurasi tarkasti matkaradiota kuuntelemalla.
Yleisöä kiinnosti tietää, montako kassia Leenalla oli. Noin 80 laukkua hän kantoi parin vuosikymmenen ajan pitkin tienvieriä. Telttaakaan hänellä ei ollut suojanaan, vaan pressulla hän suojasi omaisuuttaan sateella. Padasjoella hän yöpyi usein Helluntaitemppelin takana, yleensäkin kirkot ja hautausmaat olivat suojaisia ja turvallisia levähdyspaikkoja.
Ketolainen ei ollut tutkimuksistaan huolimatta löytänyt Laukku-Leenalle esikuvaa. Mieskulkureissakaan ei ollut ketään vastaavaa.