Päijät-Hämeen muistiyhdistyksen Muistikahvilassa tiistaina 17.9. kirjaston monitoimitilassa keskusteluaiheena oli muistisairaan kohtaaminen.
Yleisimmät muistisairaudet ovat Alzheimerin tauti, verisuoniperäinen muistisairaus, Lewyn kappale -tauti ja otsa-ohimolohkorappeumasta johtuvat muistisairaudet. Alzheimerin tauti on maailman yleisin muistisairaus ja 60–70 % kaikista muistisairautta sairastavista sairastaakin Alzheimeria.
– Kaikille muistisairauksille yhteistä on, että ne ovat neurologisia, aivoja rappeuttavia sairauksia, kertoi Päijät-Hämeen Muistiyhdistyksen muistiasiantuntija Petra Behm.
Muistisairauksien tietoisuus on viime vuosina lisääntynyt, mutta yhä edelleen se saatetaan alkuvaiheessa sekoittaa masennukseen tai työuupumukseen. Diagnosoituja muistisairaita Suomessa on tällä hetkellä 150 000.
– Eli 63 henkilöä joka päivä saa diagnoosin muistisairaudesta. Määrät tulevat kasvamaan mitä vanhemmiksi ihmiset elävät, sillä ikä on suurin muistisairauden riskitekijä.
Toki muistisairauteen voi sairastua työikäisenäkin, silloin on usein kyseessä sukuhaaroittain periytyvä alttius.
– Sairaudet etenevät yksilöllisesti ja hitaasti, osa oireista tulee varhain ja osa vasta myöhemmin. Tunnetuin yhteinen tekijä kaikille muistisairauksille on tiedonkäsittelyn heikkeneminen. Muistisairauksiin liittyy myös sanojen unohtelua, tarkkaavuuden häiriöitä, unen ja vireystilan vaihteluita sekä persoonallisuuden muutoksia. Myös ihan fyysisiä muutoksia voi olemukseen tulla, esimerkiksi kävelytyyli voi muuttua. Sairauden alkuvaiheessa muistisairaus ei välttämättä näy juuri mitenkään.
Kohtaamisen merkitys korostuu
Oireisiin ja niiden voimakkuuteen vaikuttavat mm. muistisairauden vaikeusaste, ihmisen peruspersoonallisuus sekä se, onko ihmisellä myös kipua.
Omaisilla saattaa olla haasteita suhtautua muistisairaaseen. Oireet voivat olla hämmentäviä ja läheiset miettivät, miten vuorovaikutus saadaan toimivaksi.
– Täytyy muistaa, että ihminen ei katoa sairauden taakse. Ihminen on sama kuin ennen sairastumistaan. Kohtaamisen merkitys vain korostuu, kun sanat katoavat.
Keskittymiskyvyn heikkeneminen vaikuttaa kykyyn tuottaa ja ymmärtää puhuttua kieltä. Kun tiedonkäsittely hidastuu, on vaikea löytää oikeita sanoja ja kielioppivirheitä saattaa ilmestyä lauserakenteisiin. Muistisairas saattaa myös toistaa jotain sanaa ja olla hyvin ilmeetön.
– Tärkeää muistisairaan kohtaamisessa on selkeä viestintä eli muutetaan omaa käyttäytymistä niin, että puhumme selkeästi ja hitaasti ystävällisellä äänensävyllä. Hidastetaan puheen tempoa ja kiinnitetään huomiota omaan elekieleen. Tärkeä on myös sietää hiljaisuutta ja antaa muistisairaalle aikaa vastata. Kysytään vain yksi asia kerralla ja vältetään epäsuoria kysymyksiä.
Muistisairaan saattaa olla vaikea hahmottaa kasvoja, joten turvallisen tuntuinen lähestyminen on tärkeää.
– Muistisairasta voi puhutella etunimellä, kerro kuka olet ja mistä yhteydestä tunnet hänet, viesti tuttavallisuutta ja ystävällisyyttä. Tärkeintä on kuitenkin olla aidosti läsnä ja kiireetön.
Muistisairaan kanssa voi muistella menneitä, ulkoilla, käydä kirjastossa, kuunnella musiikkia ja vaikka laulaa mukana.
– Tehdä kannattaa jotakin sellaista, joka on mieleistä molemmille.
Muistisairas elää vahvasti omassa ajatusmaailmassaan; menneet ja nykyiset asiat menevät helposti sekaisin tai tv:ssä tapahtuvat asiat tulevat todeksi.
– Muistisairaan kertomiin epätosiin asioihin on syytä suhtautua neutraalisti, eikä ruveta niitä oikomaan. Muistisairaan maailmaan voi huoleti heittäytyä ja todellisuuteen ohjaamista kannattaa harkita huolellisesti. Seurauksena on vain loputon kiista ja paha mieli molemmille.
Arjessa on tärkeää, että puhetta on ympärillä, vaikka oma-aloitteinen puhe muistisairaalla vähenee.
– Omainen voi arkisia askareita tehdessään sanoittaa tekemisiään, sillä tutut aiheet muistisairas kyllä ymmärtää.
Ja vaikka sanat hukkuisivatkin, vuorovaikutus ja kommunikointi jatkuvat sanattomilla keinoilla.
– Tärkeää on tasavertaisuus; tuetaan onnistumisia ja otetaan mukaan. Tunne tulla kohdatuksi on muistisairaallekin tärkeä.