Vesijaon-Porasan kyläyhdistys järjesti yhdessä Vesijaon Erämiesten kanssa onnistuneen tilaisuuden sunnuntaina Harjulassa. Kyläkirjan julkistamisjuhlijoita oli ilmoittautunut peräti 140, joista muutama jätti tulematta, mutta talkooväki mukaan lukien kylätaloon saatiin mahtumaan pitkälle toistasataa henkeä. Autoille oli aurattu parkkipaikka viereiselle pellolle.
Kirjan johtoryhmää sotilaallisen jämäkästi luotsannut Hannu Tukia toivotti runsaslukuisen vierasjoukon tervetulleeksi ja kertoi ensin kylätalosta, jossa jotkut olivat ensimmäistä kertaa. Harjula rakennettiin vuonna 1932 Vesijaon Suojeluskunta- ja Lotta Svärd –taloksi, 1996 talo siirtyi Vesijaon–Porasan kyläyhdistykselle.
Päätös kyläkirjan kokoamisesta tehtiin kyläkokouksessa vuonna 2022 ja johtoryhmä järjestäytyi puolisen vuotta sen jälkeen TuoreTorilla.
– Pääkirjoittajien erilaiset tiedot, taidot ja osaaminen muodosti kirjaan sisällysluettelon, mainitsi Tukia.
– Pidimme säännöllisesti kokouksia ja toiveena oli, että ihmiset tuovat vihjeitä, tarinoita ja valokuvia tullessaan. Alkuun oli niin kova into päällä, että taisimme julistaa kirjan valmistuvan jouluksi, mutta siitä ei ollut sentään puhetta, että minkä vuoden jouluksi. Mutta nyt hieno kirja on valmis jaettavaksi.
Kylän metsästysseuran puheenjohtaja Heikki Kustaa Koskinen kiitteli kirjan johtoryhmää:
– Iso hatunnosto, että ollaan saatu kylän vaiheet tallennettua kirjaksi.
Kylästä käytetty montaa nimiversiota
Kun oli nostettu herukkamehumalja kirjalle ja Vesijaon tulevaisuudelle, Saarikon perheorkesteri esitti 30 vuotta sitten tehdyn Vesijako-valssin.
Ohjelmassa oli seuraavana metsästysporukan tarjoama hirvikeitto, jonka jälkeen Tukia esitteli kirjauutuutta.
517-sivuisessa neliväriteoksessa on noin 440 kuvaa ja karttoja, vanhin vuodelta 1649. Taitto ja paino tehtiin paikallisin voimin Padasjoen Kirjapainossa.
– Kirja kertoo kylän esihistoriasta ja kehityksestä nykypäivään. Vesijako ja Vesjakaa –nimestä on monia eri muotoja. Puhekielessä on vanhastaan käytetty muotoa Vesjakaa, mutta nuorempi väki käyttää nimeä Vesijako.
Vesijako on Padasjoen kylistä suurin pinta-alaltaan. Se koostuu neljästä rekisterikylästä: Vesijako, Palsa, Porasa ja Romonkulma. Näiltä kyläkulmilta on koulua käyty Vesijaolla, Porasassa, Liesossa, Kasiniemessä, Romolla ja Arrakoskella.
– Esihistoriallisista ajoista lähtien Vesijaolla kuten muuallakin maaseudulla on eletty luonnon ehdoilla: viljelemällä, metsästämällä ja kalastamalla. Asukasmäärä kasvoi aikansa: tilojen jakaminen ja torppien itsenäistyminen oli tarpeellista. Koneistuksen tultua helpottamaan ja tehostamaan maanviljelyä, alkoi maaltamuutto. Kaikki tämä on heijastunut maanomistukseen, ympäröivään maisemaan ja kylän palveluihin.
Kirjoittajia 12
Johtoryhmän sihteerinä toimi kyläyhdistyksen sihteeri Merja Puupponen, joka on perheineen asettunut asumaan Vesijaolle. Minna Perälä on padasjokelainen historianharrastaja, jolla on myös sukujuuria Vesijaolla: hän on käynyt läpi kylän varhaisvaiheita ja saanut kirjatutkimustensa kautta lisää ikää Padasjoen pitäjälle.
Kuhmoislainen kotiseutuneuvos Seppo Unnaslahti on historiankirjoittaja, jolla on kokemusta useista kyläkirjoista. Vesijaon kyläkirjassa hän on keskittynyt kylän tiloihin ja maatalouteen.
Jari Hokka, Vesijakaan historiaa harrastava vapaa-ajan asukas on metallinpaljastimellaan tehnyt arvokkaita löytöjä kylältä. Metsätalousinsinööri Pekka Helminen on vanhoja kyläläisiä ja tehnyt kirjan metsäosion. Kylällä yksi maan 19 luonnonpuistosta ja Metsäntutkimuslaitoksen pitkäaikainen koemetsä.
– Liisa Aaltonen on tehnyt ison urakan kiertäessään kaikki kylän talot, kerätessään vanhoja valokuvia ja lukiessaan kaikki Hämeessä ilmestyneet sanomalehdet viime vuosisadan alusta lähtien.
Pirkka Aholan kautta on saatu tietoa Porasasta ja kylän poliittisesta elämästä. Pekka Salonen, joka oli Kasiniemen kyläkirjassa keskeinen vetohahmo, on ollut keräämässä tietoja myös Vesijaon kyläkirjaan.
Kirjahankkeessa on ollut tiiviisti mukana myös Tukian vaimo Armi, jonka juuret ovat Skytällä. Tukiat viettivät useita päiviä Padasjoen Sanomissa selaten vanhoja vuosikertoja ja valokuvia. Tytär, käsikirjoittaja Anumirjami Tukia on toimittanut kyläkirjan ja ”käsitellyt hyvin ankarasti” isänsä sotamuistelmia, jotka karsiintuivat 70 sivusta kahteenkymmeneen.
Tuomo Nieminen on ollut tekemässä aiemmin Nyystölän kyläkirjaa, nyt hänestä oli korvaamaton apu mm. henkilöhakemiston kokoamisessa.
Sinikka Hietanen, joka on usean sukupolven romonkulmalainen, tuli kirjantekoon mukaan loppuvaiheessa.
Tukia kiitti myös lahjoittajia: Hämeen Heimoliiton säätiötä, Padasjoen Säästöpankkisäätiötä, Siiri ja Lauri Vehkajärven säätiötä, Lomakeskus Telarantaa, Pirkko Kuisma-Kursulaa ja yksityisiä lahjoittajia, jotka eivät halunneet nimeään julkisuuteen. Yhteistyöstä kiitoksen saivat kirjan muodossa Padasjoen Kunta, Padasjoen Kappeliseurakunta ja Padasjoen Sanomat.
Kyläkirjassa kerrotaan taloista ja asukkaista, joita alkuun oli vain muutama, mutta parhaimmillaan lähes 700, Telarannasta, Padasjoen ainoasta maitotilasta, kesäasutuksesta, Nakukympistä ja vankikarkuri Volvo-Markkasen kiinniotosta. Myös Suomen pahin sarjamurhaaja Kerpeikkari saatiin kiinni Vesjakaalla.
Kunnanjohtaja Juha Rehula toi puheenvuorossaan esiin sen, että julkistamistilaisuus on historiallinen:
– On tarvittu ihmisiä, jotka ovat halunneet tehdä jotakin sellaista, joka jättää jäljen. Kyläkirjassa on iso määrä asioita, joita Google ei kerro. On ollut iso työ saada taaksejäänyttä elämää kansien väliin. Yhä tärkeämpää tässä maailmassa, jossa monet asiat myllertää, on tiedostaa se, että on jostain kotoisin.