Kasiniemen vanhin asukas Leo Leppälahti täytti 90 vuotta viime viikolla. Yhdeksänkymmentä vuotta hän on myös asunut samassa talossa. Ainoa pidempi aika, jonka hän on ollut poissa kotoaan, oli armeija-aika.
Leppälahti viettää vanhuuden päiviään omien sanojensa mukaan sängyn ja pöydän välillä. Suurin osa päivästä kuluu nukkuessa. Kesällä hän käy välillä istuskelemassa pihakeinussa. Kotona hän kertoo pystyvänsä asumaan, kun saa päivittäistä apua.
Jälkipolvet eivät asu kovin kaukana ja vierailevatkin melko usein Leppälahdessa. Pienet lapsenlapsenlapset tuovat iloa Leppälahden päiviin kyläillessään. Tytär Anna-Leena käy useamman kerran viikossa ja huolehtii juoksevista asioista ja ruokaostoksista.
Metsätöihin jo rippikouluikäisenä
Työelämään Leppälahti joutui nuorena. Hän alkoi tehdä töitä hevosella rippikouluiässä. Hevosella ajettiin puita metsästä tienvarteen. Joskus työmaat olivat kauempana. Auttoisilla ja Laipanmaalla Leppälahti muistaa ainakin olleensa. Silloin, jos matka oli pitkä, kotiin ei palattu yöksi, vaan hevosen kanssa jäätiin kämpälle asumaan.
Sitten tulivat isot työkoneet ja hevostyö ei ollut enää kannattavaa. Leppälahti siirtyi tekemään töitä Koivun tehtaalle. Hankki hän myös oman traktorin, jolla talvisin aurasi puolen kylän lumet ennen työpäivän alkua.
Kahdeksankymmentäluvulle saakka Leppälahdessa oli myös lehmiä, kolme–neljä kerrallaan. Niistä riitti maitoa yli omien tarpeiden, nuukasti kun sitä käytettiin. Silloin kiersi maitoauto hakemassa maidot pienemmiltäkin tiloilta. Myös mökkiläiset kävivät ostamassa maitoa.
8-kymppisenä polttopuita tehtynä 20 vuodeksi
Eläkkeelle jäätyään Leppälahti teki paljon polttopuita. Tavoite siitä, että 80-vuotiaana puuta on 20 vuoden tarpeiksi, on täyttynyt. Tällaisen neuvon Leppälahti oli aikoinaan saanut tuttavaltaan. Näin hän kertoi neljätoista vuotta sitten Padasjoen Sanomissa julkaistussa jutussa Pitäjän perällä pärjätään pienellä.
Jutussa Leppälahti kertoo myös käyvänsä kirkonkylällä neljästi vuodessa. Autoa hän ei ole omistanut koskaan. Silloin kulki vielä linja-autot ja kauppa-autokin Kasiniemessä. Nyt on aika toinen ja kylä hiljaisempi. Onneksi ei Kasiniemessä suureen palvelutarjontaan ole koskaan totuttu.