– Kyllä vesiensuojelu kuuluu osaksi nykyaikaista metsähoitoa, metsänomistaja Timo Hokka sanoo.
Hokan omistamalla metsässä tehtiin maastokatselmus toukokuussa Etelä-Suomen metsänhoitoyhdistyksen luonnonhoidon asiantuntija Jyrki Mäkirannan johdolla. Katselmuksessa arvioitiin Kunnos-mallinnuksen ehdottaminen vesiensuojelurakenteiden toteutuskelpoisuutta.
Mallinnuksen ja katselmusten tilaajana on ollut Hämeenlinnassa ja Padasjoella toimivan Kuohi-Nerosjärven suojeluyhdistyksen Suomenjoen valuma-aluesuunnittelu –hanke, joka on saanut rahoitusta Päijänne-Leaderiltä, OP Järvi-Hämeeltä ja Vanajavesikeskukselta.
Katselmuksia toteutettiin 12 eri alueella. Porasan seudun katselmukset toteutettiin viime syksynä, Parlammin eteläpuolen osuus huhti-toukokuussa.
Hokan omistaman metsäalueen läpi kulkevaan ojaan oli ehdotettu kaksitasouomaa, mutta katselmuksessa todettiin pohjapatojen sopivan kohteeseen paremmin. Pohjapadot hidastavat veden virtausta ja vähentävät eroosiota.
Kuivavaraa tarvitaan vähemmän
Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa ojitettiin 5 miljoonaa hehtaaria suota, puolet suoalasta. Puuta tarvittiin sotakorvausten maksamiseen ja kansakunnan hyvinvoinnin rakentamiseen. Päätehakkuiden yhteydessä ojituksia on uudistettu ja vielä muutama vuosikymmen sitten niitä on paikoin kaivettu yli metrin syvyisiksi.
– Nykytiedon valossa suometsille riittävä kuivavara ojien välisellä saralla olisi 30–40 senttiä, Jyrki Mäkiranta kertoo.
Kuivavara tarkoittaa metsäalueen pohjaveden pinnankorkeutta loppukesällä, jolloin tarvittavien ojien suositeltu syvyys olisi kohteesta riippuen puolesta metristä vajaaseen metriin.
– Metsän vesitalouden hoitaminen varsinkin rehevillä suotyypeillä olisi parasta järjestää metsänkasvatuksellisilla keinoilla, kuten jatkuvapeitteisellä kasvatuksella.
Valuma-aluesuunnittelu vesienhoidon pohjana
– Järvi on valuma-alueensa peili, siksi valuma-alueilta tulevan kuormituksen vähentäminen on vesienhoidon kulmakivi, Marja-Liisa Suomalainen Sirium Oy:stä sanoo.
Suomalainen on Suomenjoen valuma-aluesuunnittelu –hankkeen koordinaattori ja vetää vastaavia hankkeita muuallakin Hauhon reitin alueella.
– Järvien rehevöityminen on hyvin tunnettu ilmiö, johon on keinovalikoima olemassa – toki tehtävää on vielä hyvin paljon. Järvien tummumiseen on herätty myöhemmin. Tummuminen ei ole vain esteettinen asia, vaan sillä on merkittäviä vaikutuksia myös vesiekosysteemien toimintaan. Siksi valuma-aluetyö turvealueilla on noussut tärkeäksi.
Liukoinen hiili värjää vesistöjä
Luonnonvarakeskuksen mukaan suometsien turpeeseen on varastoitunut kolme neljännestä Suomen maaperän hiilestä. Sen hajoaminen on riski ilmastolle sekä vesistöille. Kuivuessaan turve hajoaa, jolloin hiilidioksidia vapautuu ilmakehään ja veteen liuennut hiili eli humus värjää veden ruskeaksi.
– Tällä hetkellä ei ole keinoja sitoa humusta vedestä, joten tummumista voi torjua vain ehkäisemällä turpeen hajoamista, Marja-Liisa Suomalainen sanoo.
Vesienhoidossa pyritään Suomalaisen mukaan löytämään ”kaikki voittaa” -ratkaisuja, joista olisi hyötyä metsänomistajille, kansantaloudelle, luonnon monimuotoisuudelle, vesistöille sekä ilmastolle.
– Noin 60 % maamme metsäalasta on yksityisten metsänomistajien hallinnassa. Määrällisesti heitä on 600 000 henkilöä, Jyrki Mäkiranta sanoo.
Ojitukset vähenemässä
Suomenojan valuma-alueella on paikoin edelleen havaittavissa vanhoja, suoraan vesistöön kaivettuja, syviä ja leveitä valtaojia. Jaksottainen metsänkasvatustapa on edelleen pääosassa ja uudistamishakkuut toteutetaan enimmäkseen avohakkuina.
– Jaksollisesti uudistuskypsäksi kasvatetussa metsässä voi olla hankalaa siirtyä jatkuvaan kasvatukseen. Tämän suunnittelu tulisi aloittaa jo nuoren kasvatusmetsän vaiheesta, Jyrki Mäkiranta sanoo.
Alue on kuitenkin vähitellen muuttumassa luonnontilaisempaan suuntaan.
– Yhteenvetona voisi todeta, että pieni osa metsäojia on kunnostettu noin 20 vuotta sitten, pääosa on kuitenkin jätetty tekemättä. Ojia ei ole välttämättä kaivettu auki edes hakkuiden yhteydessä, mikä on luonnonhoidon kannalta hyvä asia.
Suomenjoen valuma-aluesuunnittelu -hankkeessa kartoitetut vesienhallintarakenteet tulevat toteutuessaan vähentämään kiintoaine- ja ravinnekuormitusta.
– Jos alueella tullaan jatkossakin välttämään tarpeettoman syviä ojituksia, tilanne tulee kehittymään vesiensuojelun kannalta parempaan suuntaan.