Helluntaiviikolla puhaltavat jo tulevan kesän tuulet. Koululaiset pääsevät loman viettoon, ja kyllä aikuinenkin odottaa jo auringon lämpöä ja kesän leppeitä tuulia.
Helluntaina juhlitaan seurakuntaa ja Pyhää Henkeä. Lupauksensa mukaisesti Jumala on luonamme maailmassa Pyhän Henkensä kautta. Raamatussa sanotaan: ”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.”
Pyhää Henkeä ei voi vangita, ei sanoihin, kuviin eikä inhimillisiin määritelmiin. Tuulen tavoin se puhaltaa, missä tahtoo. Voin asettua paikoilleni ja sulkea silmäni. Vilvoittavat tuulet tavoittavat minut. Jumala on vierelläni, vain henkäyksen päässä.
Vanhassa helluntairukouksessa rukoilemme: ”Tule, Pyhä Henki, ja lähetä taivaallisen valosi säteily. Tule, köyhien Isä. Tule, lahjojen antaja. Tule, sydänten valo, sinä paras lohduttaja, sielun suloinen vieras ja lämpö. Työssä sinä olet lepo, helteessä vilvoitus, murheessa lohdutus.”
Jumala on vastaus kaipaukseemme. Jumala, Pyhä Henki, on sydäntemme valo, paras lohduttajamme, sielumme lämpö, levon lähde.
Jumalan luota löydämme sellaisen rauhan, mitä emme koskaan muualta voi löytää. Kirkkoisä Augustinuksen sanoin: ”Sinä olet luonut meidät itseäsi varten ja sydämemme on levoton, kunnes se löytää levon sinussa.” Se rauha ja onni, mitä niin monesti etsimme elämäämme kaikenlaisesta omistamisesta ja elämyksistä, ei koskaan voi täyttää sydämemme kaipausta. Valo sydämeen syttyy elävästä suhteesta Jumalaan.
Rukouksemme jatkuu: ”Oi ihmeellinen valo, täytä uskollistesi sydämen syvyydet. Ilman sinua, Henki, ei mikään ole ihmisessä puhdasta. Pese se mikä on likaista, kastele se mikä on kuivaa, paranna se mikä on haavoittunut. Murra se mikä on kovaa, lämmitä se mikä on kylmää. Etsi kaikki eksyneet.”
Helluntaina Jeesuksen seuraajat saivat Pyhän Hengen lahjan. Syntyi kirkko. Sydämet täynnä ilosanomaa ensimmäiset kristityt lähtivät kertomaan tuota sanomaa kaikkeen maailmaan. Se sanoma tavoittaa tänäkin päivänä yhä uudet ihmiset: hekin kuulevat kerrottavan Kristuksesta omalla kielellään. Meidätkin tuo sanoma Jumalan rakkaudesta on tavoittanut.
Sielläkin missä on sydänten kuivuutta, kovuutta ja ankaruutta, tekee Jumalan Henki työtään. Tätä myös rukoilemme, kun rukoilemme kirkkorukouksen sanoin: etsi kaikki eksyneet. Niin moni asia on maailmassa epäoikeudenmukaista, pelottavaa ja väärää, että meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tukeutua Jumalaan ja pyytää häneltä muutosta, samalla muistaen, että on meidän tehtävämme edistää kaikin keinoin oikeudenmukaisuutta ja hyvyyttä, lähellä ja kaukana. Pyydämme myös, että omakin sydämemme lämpenisi ja voisimme nähdä lähimmäistemme hädän ja toimia Jumalan hyvän tahdon mukaisesti.
Rukouksen lopuksi pyydämme ikuiselta Jumalalta vahvistusta uskoomme: ”Anna uskovillesi, sinuun luottaville, pyhät lahjasi. Anna uskon vahvistus, anna autuas loppu, anna ikuinen ilo. Aamen.”
Toivon Sinulle siunattua kesää, leppeitä tuulia, Jumalan rakkauden valoa ja lämpöä sydämeesi.
Satu Alander
vs. kirkkoherra, Hollolan seurakunta