50 vuotta täyttävä, Padasjoella lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Reino Vilen muistelee Padasjoen olleen siihen aikaan tietyntyyppinen lintukoto. Ei suuri, mutta kuitenkin elinvoimainen kunta vireine syrjäkylineen.
– Meillä oli tuiki tavallinen perhe; isä, äiti, kaksi lasta ja erilaisia lemmikkejä. Kouluajoilta on jäänyt mieleen, että kirkonkylän koulujen lisäksi melkein jokaisella syrjäkylällä oli koulu ja koko ikäluokkaansa tutustui vasta yläasteelle siirryttäessä. Harrastuksina ovat mieleen jääneet muun muassa kavereiden kanssa ajanvietto ulkona ja kalastaminen, kertoo Pieksämäellä syntynyt, mutta kolmevuotiaana Padasjoelle muuttanut Vilen.
Padasjoelta Vilen muutti pois armeijan jälkeen vuonna 1996 Tampereelle opiskelemaan.
– Olen opiskellut jokusen vuoden nykyisessä Tampereen Yliopistossa silloisessa Tampereen teknillisessä korkeakoulussa. Sen jälkeen muutin Helsinkiin ja siellä opiskelin Metropolia ammattikorkeakoulussa, josta valmistuin rakennusinsinööriksi. Viime syksynä palasin samaiseen opinahjoon suorittamaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa korjausrakentamisesta. Ne opinnot ovat lopputyötä vaille valmiit.
Vilen asuu nykyään Helsingissä, jonne päätyi 2000-luvun vaihteessa töihin ja opiskelemaan.
– Nuorelle ihmiselle Helsingissä oli loputtomasti mahdollisuuksia, jotka vetivät puoleensa.
Hiljakkoin täysi-ikäistyneen lukiolaispojan isällä on pitkäaikainen toisella paikkakunnalla asuva naisystävä.
– Toimin nykyisin kolmatta vuotta Peabin pääkaupunkiseudun korjausrakentamisyksikössä vastaavana työnjohtajana. Ennen Peabia työskentelin 17 vuotta NCC:llä vastaavassa yksikössä eri positiossa haalariharjoittelijasta vastaavan työnjohtajan vakanssiin. Ennen rakentajanuraani työskentelin kaupan alalla eri tehtävissä melkein 10 vuotta.
Vilenin mukaan hänellä ei ollut koskaan varsinaista toiveammattia, toisin kuin kaksoissisarellaan Paulalla.
– Tiesin kyllä, että haluan jollain tavalla työskennellä tekniikan alalla. Rakennusala valikoitui ehkä lopulta harrastuneisuuden perusteella; olen aina pitänyt nikkaroinnista ja asioiden korjaamisesta.
Ammatinvalintaansa Vilen on kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen.
–Työni on välillä hyvinkin haastavaa, mutta sitä kautta myös palkitsevaa. Kun näkee korjatun arvorakennuksen täydessä loistossaan ja tietää, mitä kaikkea siihen pisteeseen pääseminen on vaatinut, voi olla tyytyväinen ja ylpeä oman työmaaporukkansa saavutuksesta.
Padasjoella kesällä melkein joka viikonloppu
Vapaa-ajallaan Vilen pyrkii treenaamaan kuntosalilla 2–3 kertaa viikossa. Lisäksi harrastuksiin kuuluvat ystävien tapaaminen, kalastus, metsästys, nikkarointi äänikirjojen, podcastien tai metallimusiikin säestyksellä, musakeikoilla käynti sekä urheilun seuraaminen paikan päällä tai TV:stä. Viime vuosina brittifutis on ollut lähimpänä sydäntä jääkiekon lisäksi.
Kesäaikana Vilen on Padasjoella melkein joka viikonloppu ja suuren osan lomastakin.
– Talviaikaan hivenen vähemmän, mutta melkein joka toinen viikonloppu kuitenkin.
Ihan ensimmäiseksi paikkakunnalle saapuessaan Vilen käy vanhempiensa luona kirkonkylällä.
– Sen jälkeen suuntaan Mainiemelle kesäpaikallemme ja laitan saunan lämpiämään.
Mökkivieraat pääsevät vierailulla vähintääkin Kullasvuoren näkötorniin ihailemaan Päijännettä ja pidemmillä visiiteillä Vilen vie vieraansa Päijänteen kansallispuistoon, esimerkiksi Kelventeelle.
– Poikkeuksetta kaikki ovat olleet hyvin vaikuttuneita näkemästään.
Pikkupitäjän menoa Vilen seuraa Helsingistä käsin melko tarkkaan.
– Pysyn perillä asioista Padasjoen Sanomia ja Etlaria lukemalla sekä sukulaisten ja täällä asuvien ystävien kanssa eri asioista keskustemalla.
Padasjoen ehdottomia plussia ovat Vilenin mielestä äärimmäisen kaunis ja puhdas luonto kaikkine vesistöineen sekä hyvät liikuntamahdollisuudet ja kunnan kokoon nähden laajat palvelut.