Helluntaina juhlimme Pyhän Hengen vuodattamista ja sitä, että Pyhä henki on edelleen täällä keskellämme.
Kun Jeesus nousi ylös taivaisiin, Jumala antoi tilalle oman Henkensä, kuin tuulen, kuin tulen. Alkoi seurakunnan aika ja uskon aika, se aika, jota me nyt elämme.
Joskus tuntuu, että Pyhä Henki liittyy vain hurmoksiin ja tosi voimakkaisiin kokemuksiin. Joku uskova saattaa tiukata toiselta, oletko saanut Pyhän Hengen. Ja sitten pitäisi pystyä luettelemaan erityisiä karismaattisia kokemuksia ja armolahjoja, jotta voisi vakuuttaa tuon kyselijän.
Mutta kristinusko opettaa meille Pyhän Hengen työstä paljon laajemmin. Kaikki pieni ja iso liike Jumalan puoleen on Pyhän Hengen työtä. Ilman Häntä emme pysty uskomaan. Arka huokaus, hento toivo, epätoivoinen huuto Jumalan puoleen…kaiken senkin saa Pyhä Henki aikaan.
Kolmiyhteisen Jumalan läsnäolo on totta. Jeesus sanoi: ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.” Jumala ei siis jää etäiseksi tarkkailijaksi. Isä, Poika ja Pyhä Henki tulevat luoksemme ja jäävät asumaan meidän luoksemme, meihin. Näen tämän tapahtuman silmissäni aika kotoisasti. Jumala tulee ihmisen sydämeen, ei vain käymään, vaan sillä ajatuksella, että hän tulee asumaan, pysyvästi olemaan. Hänelle tehdään tilaa, hänet kutsutaan iltapalapöytään, sytytetään kynttilä, istutaan rauhassa ja jutellaan. Lämpö jää päällimmäiseksi.
Helluntai merkitsee sitä, että Jumala tulee asumaan meidän luoksemme Henkensä kautta. Maanpäällinen Jeesus pystyi menemään vain yhteen kotiin kerrallaan, mutta Pyhä Henki on läsnä kaikkialla. Hän löytää jokaiseen sydämeen, kun vain koputus kuullaan ja ovi avataan. Pyhä Henki jää asumaan meihin ja antaa sieltä sisältä päin meihin voimaa. Pyhä Henki synnyttää uskoa, vahvistaa luottamusta, saa aikaan hyviä tekoja. Siunattua helluntaita!
Riitta Särkiö
Launeen seurakunnan pappi