Porasan tunnetuin asukas Pirkka Ahola kävi tiistaina 24.3. Olkkarilla esittelemässä kotikyläänsä. Itsensä hän esitteli entiseksi maanviljelijäksi ja yrittäjäksi, nykyiseksi eläkeläiseksi.
– Aika monessa olin mukana. Joskus joku kysyi lukumäärää, niin laskin että 187 erilaisessa toimielimessä olen istunut. Hulluimpana päivänä oli 10 kokousta: kolmessa kävin, seitsemän jäi, ja sain haukkumiset palkakseni, sanoi Pirkka Ahola.
Porasan historia alkaa 1600-luvulta, jolloin kylä oli auttoislaisten ja lammilaisten takamaita Luopioisten rajalla. Ensimmäiset torpat olivat Lieskallio ja Pelli.
Luentonsa lähteenä Ahola käytti Vesijaon kyläkirjaa, jota kokoamassa hän oli itsekin. Yleisö pääsi näkemään myös vanhoja valokuvia Porasasta.
Yhteinen koulu luopiolaiskylän kanssa
Sota-aika toi kaksi siirtolaisperhettä Porasaan. Porasa erosi Vesijaosta omaksi koulupiirikseen yli sata vuotta sitten. Luopioisten Kelkankylästäkin tuli oppilaita Porasan ensimmäiseen kouluun, joka oli Aholan talossa.
– Opettajana oli Sylvi Purokoski, jonka isä oli opettajana Padankoskella. Kun Sylvi ei saanut kuria yläkoulun pojille, isä tuli pitämään kurinpalautuksen ja Sylvi opetti sillä aikaa Padankoskella. Oli ilmeisen hyvä kurinpitäjä, kun taru kertoo, että sen jälkeen häntä pyydettiin Auttoisillekin. Pykälistön veljeksiä oli paljon ja olivat kuulemma uhonneet opettajalle, että ”tulepas illalla kylälle, niin katsotaan kuka on kuka”.
Porasassa oli parhaimmillaan oppilaita 48 vuonna 1948. Oma koulu rakennettiin 1942, mutta lapset vähenivät pian ja koulu suljettiin 1968. Sähköt kyläkulmalle tuli 1956.
Kenraali Pertti Salminen kävi Porasan koulua kaksi lukuvuotta kunnanrajan ulkopuolelta.
Tähkällä tanssittiin ja katsottiin elokuvia
Porasan ja Luopioisten Vahdermetsän yhteinen pienviljelijäyhdistys rakensi Porasaan kylätalo Tähkän. Siellä väki naapuruskylistä ja kauempaakin kävi tansseissa ja elokuvissa. Vähitellen yleisö ja talkooväki harveni:
– Loppuhan siitä tuli, kun ei enää tullut porukkaa kokouksiinkaan. Maksoin sähköjä pari vuotta omistani kunnes löysin maanvuokrasopimuksen, joka oli mennyt umpeen. Talo oli jo niin kasassa, että se laitettiin maan tasalle.
Porasaan tuli oma kinkeripiiri vuonna 1928. Tuohon aikaan valittiin kylänvanhin ja kylänmies.
Kunnanvaltuustoon valittiin ensimmäinen porasalainen, Helena Ahola, vuonna 1976. Poika Pirkka Ahola seurasi pian perässä ja eteni pitkällä luottamusurallaan aina kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi asti. Porasasta ei omaa senaattoria vähään aikaan ollutkaan, ennen kuin viime vuonna valtuustoon valittiin Janne Luukko.
Elinkeinoelämästä todettiin, että lomakeskus Telaranta on toiminut Porasassa jo 67 vuotta. Väinö Rantanen ajoi pitkään taksia Porasassa, sahoja oli kulmakunnalla useampiakin aikanaan. Kauppa aloitti 1930-luvulla, jolloin ensimmäinen kauppias toi polkupyörällä tavaraa myyntiin. Yhden huoneen myymälässä oli myös kylän puhelinkeskus. 1940-luvulla rakennettiin kaupparakennus, joka tänäkin päivänä on vielä kylän keskellä.
– Kallen Valinta oli se viimeinen liikkuva kauppa kylällä.
Maidontuotanto väheni nopeasti
Yleisö innostui kyselemään lopuksi, kun päästiin Padasjoen ainoaan jäljelläolevaan maitotilaan. Sitä pitää Aholan tytär Liisa perheineen Porasassa.
– Minä puhuisin lehmistä vaikka koko päivän, jos antaisitte. Olen ollut lehmien kanssa tekemisissä koko elämäni ja ollut aikanaan konelypsyn valtakunnan mestari. 1976 menin Padasjoen Osuusmeijerin hallitukseen, silloin oli vielä Padasjoella 109 maidonlähettäjää. Maidontuottajia oli kaikkiaan pitäjässä noin 180. Niin äkkiä se sitten putosi.
Parhaimmat lypsylehmät tuottavat 60 kg maitoa päivässä. Aholan tilan 58 lehmää käyvät robotin lypsettävänä 3–4 kertaa päivässä. Muutkin toiminnot ovat täysin automatisoituja.
– Sanoin joskus, että lehmiä ei ole kuin vanhoilla ja hulluilla, ja kun vanhat kuolee niin hullut jää.