Kirjaston päivää 19.3. vietettiin Padasjoella kantrikonsertin voimin. Marko Stenström, taiteilijanimeltään Stenari, veti kirjaston täyteen yleisöä.
Rekvisiittanaan cowboy-hattu ja lehmäntaljamatto muusikko viritti keikan country-tunnelmaan.
Stenari piti esityksen välipuheina kantrin historian ”luentoa” . Hän aloitti kertomalla kantrimusiikin saaneen alkunsa 1900-luvun alussa, kun ihmisillä alkoi olla enemmän vapaa-aikaa ja tapoja viettää sitä.
– Tämmöiset niin sanotut hillbilly-yhtyeet kiersivät viihdyttämässä ympäri USA:ta. Heidän musiikkinsa muodostui englantilaisista balladeista, uskonnollisesta musiikista, vaudeville-, ja minstrelmusiikista sekä tummien bluesista.
Hollywoodilla oli myös roolinsa kantrimusiikissa:
– Hollywood nosteli päätänsä ja alkoi syntymään elokuvia. Niiden myötä syntyi ”singing cowboys” –elokuvatähtiä, jotka lauloivat ja samalla ratsastivat hevosella valkoisissa puvuissa ja hienoissa stetsoneissaan ympäri preeriaa, saamatta likatahraakaan.
Sodan jälkeen kantrille löytyi taas uusia tyylilajeja.
– Se oli ankeeta aikaa tietysti. Nuoret kaipasivat iloa elämäänsä, ja lähtivät etsimään sitä baarista. Jo aikaisemmin oli pimeitä, korttelin takaovesta sisäänmentäviä baareja, joita pidettiin hieman moraalittomina: niitä alettiin kutsua ”honky tonk” -paikoiksi.
Baareissa syntyi nopeasti uudenlainen musiikkityyli, jonka sanotaan lähteneen Tonk-merkkisistä epävireisistä pianoista. Stenari kertoo musiikkilajin – ja jopa koko kantrin – kuninkaan olleen Hank Williams –niminen muusikko.
– Hän teki paljon kappaleita, vaikka hänen aktiivisin uransa kesti vain noin seitsemän vuotta. Hän kuoli vuoden 1953 ensimmäisenä yönä oman avomallisen Cadillacinsa takapenkille keikkamatkalla, Stenari kertoi.
50-luvulla alkoivat puhaltaa uudet tuulet kantrin suhteen:
– Nuoriso, kuten nuoriso aina tekee, kyllästyi isiensä ja äitiensä musiikkiin, ja halusi jotain uutta. Ja silloin taas kaivettiin sieltä bluespuolelta apuja ja ensin syntyi vähän villimpi kantrin muoto, sitä kutsuttiin rockabillyksi. Sen musiikkilajin edustajia silloin 50-luvun puolivälin jälkeen olivat varsinkin sellainen kaveri kuin Carl Perkins ja myöhemmin suurena kantritähtenä tunnettu Johnny Cash.
– Ja sitten tuli Memphisistä vielä villimpi kaveri nimeltä Elvis Presley ja teki rock ’n’ rollin ja se on taas ihan oma juttunsa.
Viimeisenä kappaleena Stenari esitti Billy Ray Cyrusin Achy Breaky Heartin.
– Aikanaan kun se tuli, olin itse siihen aikaan todella intohimoinen alkuperäisen kantrin ystävä, ja ajattelin että tässä on sitten semmoinen poppikappale, mitä minä en kuuntele enkä ainakaan koskaan soita keikoilla, Stenari kertoi.
– Nyt olen sitä 10–15 vuotta joka ilta soittanut, hän lisäsi perään yleisön nauraessa.