– Normaali markkinasää, kommentoi Hokan tilan isäntä Pasi Ahola lauantaiaamuna 13.9. TuoreTorin perunamarkkinoiden alkaessa, kun vettä pudotti taivaan täydeltä.
Sade loppui kuitenkin hetken päästä ja markkinat päästiin pitämään lopulta kauniissa syyssäässä.
Eri perunalajikkeita oli pussitettu noin 7000 kg ja varastosta löytyi muutama sata kiloa lisää joka lajiketta. Perunoiden lisäksi myynnissä oli porkkanoita, punajuuria, sipuleita ja lanttua.
Aholan mukaan huono sää markkinapäivänä ei perinteisesti ole vaikuttanut perunan myyntiin isommin, sillä ihmiset hakevat täytettä kellareihinsa joka tapauksessa.
– Muut myyjät kärsivät sateesta enemmän.
Kaiken kaikkiaan Pasi Ahola kertoi kesän olleen juhannuksen jälkeisen kaksi viikkoa kestäneen sadejakson jälkeen ihan hyvä.
– Mansikkakausi olisi saanut olla hiukan pidempi, mutta myyntiin saatiin vadelmilla ja mustikoilla piristystä, jotka käyvät kaupaksi paremmin sitten kun mansikkasato on jo päättynyt.
Perunasato jää Aholan mukaan normaalia pienemmäksi kuivuuden vuoksi.
– Laatu on kohtalainen, muutamilla lajikkeilla mukulakoko jää hiukan pieneksi.
Viljaa ei tänä vuonna kasvanut lainkaan tilan pelloilla. Mökit ovat olleet hyvin vuokralla juhannuksesta elokuun puoliväliin asti, nyt vuokraukset painottuvat suurimmaksi osaksi viikoloppuihin.
Pasi Ahola lupaa, että TuoreTorin kesäkahvila jatkaa Keskustorilla myös ensi kesänä.
– Myös jotain pientä uutta on suunnitelmissa ensi kesää varten, vihjailee Ahola.
Ainakin härmänarka mansikkalajike Magnumin tilalle on tulossa toista lajiketta. Myös kurkun ja tomaatin viljelypinta-alaa lisätään ensi kaudelle, mutta lisää tunneleita ei ainakaan vielä ole tulossa.
Vähän suuremman luokan markkinat
Perunoiden ja juuresten lisäksi myynnissä oli paljon muutakin. Telttoja ja myyntipöytiä TuoreTorin alapihalla ja navetassa oli yhteensä parikymmentä. Eräs markkinoille saapunut pikkupoika totesikin saapuessaan, että ”nää onki vähän suuremman luokan markkinat”.
Isännän veli, Pekka ”Peksi” Ahola myi suussa sulavaa savukassleria ja -filettä. Nelimetrinen savustuspönttö oli päässyt jälleen kerran töihin ja 12 tunnin urakan jälkeen 120 kiloa possun lihaa oli valmista myytäväksi.
Peksi hankkii lihat Metsärannantilalta Punkalaitumelta. Valmiiksi suolatut kolmen kilon lihapalat marinoidaan ja laitetaan savutuspönttöön yöksi muhimaan.
– Eilen aloiteltiin työt aamuviiden aikaan. Iltapäivällä neljän aikaan laitettiin lihat uuniin.
Pari vuotta sitten Eräpeksi-yrityksen perustaneella Aholalla oli apuna savutushommissa setä Pirkka Ahola ja serkku Penna Härkälä.
– Olen täällä viettänyt paljon aikaa lapsena, mutta Peksin apuna myyntihommissa olen ensimmäistä kertaa, totesi Härkälä.
Setämies sen sijaan on ollut touhussa mukana laaduntarkkailijana alusta saakka.
– Hyvää tuli Pirkasta huolimatta, kommentoi Peksi markkinoilla myytyä lihaerää.
Mehiläistarhuri jo kolmannessa polvessa
Hunajaa markkinoilla myi padasjokelaissyntyinen Janne Oksala, joka on tarhaa mehiläisiä neljättä vuotta.
– Vaari ja isä ovat olleet tarhureita ja setä Kari Oksala tarhaa mehiläisiä vieläkin. Oma tarhuriura lähti siitä, että sain yhden pesän Karilta ja kävin pesillä hänen kanssaan opettelemassa tarhaamista. Karin 40 vuoden kokemuksesta ja neuvoista on ollut korvaamaton apu.
Janne Oksala on mehiläistarhausta harrastava palomies.
Oksalan mielestä mehiläisten tarhaaminen on aivan huikean mielenkiintoinen ala.
– Parasta minusta tässä on se, että huomioin nyt aivan eri lailla luontoa. Huomaan, milloin paju, vadelma tai horsma kukkii, koska ne ovat merkityksellisiä kasveja mehiläisille.
Oksalalla on tällä hetkellä yhdeksän mehiläispesää Laivarannassa, Mainiemessä ja Kauratteella.
– Tarkoituksena on ollut se, että ne ovat kaukana viljelyistä pelloista, jotta hunajaan ei tulisi kemiallisia torjunta-aineita.
Mehiläisten tarhaus on Lahdessa palomiehenä työskentelevälle Oksalalle vain harrastus.
– Tajusin tänä vuonna, että tämä on harrastus, jota ei voi pakottaa, säille kun ei itse mahda mitään. Kahtena edellisenä vuonna olin satoon aika pettynyt, mutta nyt en ole stressannut yhtään.
Tänä vuonna sato onkin parempi kuin kahtena edellisenä.
– Viileä alkukesä oli nähtävästi hyvä, sillä pesät ehtivät vahvistua ja lisäksi horsman kukinnan aikaan yöt olivat lämpimiä ja mettä nousi hyvin kukintoihin.