Kuikka on monille tuttu mökkijärven lintu.
Aikoinaan siitä maksettiin tapporahaa, koska sen pelättiin heikentävän kalakantoja, mutta viime vuosikymmeninä se on runsastunut. Nyttemmin kannan pelätään kääntyvän laskuun.
Monien muiden lajien tavoin kuikan poikastuotto on heikentynyt. Syyt ovat vielä epäselviä. Pienpedot ovat lisääntyneet, mutta myös järvivesien vähittäisellä tummumisella voi olla vaikutusta.
Päijät-Hämeen kuikkakantaa selvitetään parhaillaan maakunnan linnustoa käsittelevää kirjaa varten. Vaikka kuikka on Päijänteen tunnuslintu, valtaosa Päijät-Hämeen kuikista pesii pienemmillä järvillä. Useimmissa kunnissa järvien linnut tunnetaan kuitenkin niin huonosti, että kannan koosta on vaikea saada luotettavaa kuvaa. Koska Padasjoen järvet on tarkimmin tutkittu, siitä on tullut tärkeä esimerkkialue, jonka perusteella voidaan arvioida kuikkien esiintymistä koko maakunnassa.
Päijänne sopii kuikan pesintään huonosti. Laajan valuma-alueen takia veden pinta nousee koko kuikan haudonta-ajan, jolloin pesät tuhoutuvat. Kuikka ei näet osaa kävellä, joten se munii aivan veden rajaan. Kuoriutuneitakin poikasia verottavat monet pedot kuten minkit, hauet, lokit ja petolinnut. Padasjoen Päijänteen noin 40 kuikkaparia tuottavat lopulta vuosittain vain muutamia poikasia, joskus ei sitäkään. Tilanne ei ole sen parempi Asikkalassa tai Sysmässä.
Kahden viime kesän aikana kuikan poikasia on etsitty Padasjoen pienemmiltä järviltä. Tulos on ollut vuosittain alle kymmenen poikasta. Aikuisia kuikkia on havaittu 40 järvellä, mutta aivan kaikilla se ei pesi. Pienimmät pesimäjärvet ovat 10 hehtaarin suuruisia. Suurimmilla järvillä kuten Miestämällä, Yläjärvellä tai Alijärvellä pareja saattaa olla kaksikin.
Vesijaon kuikkakanta vahvistunut
Omaa luokkaansa on Vesijako-järvi, jonka kuikkakanta on vahva. Reviireitä oli toukokuun lopulla parikymmentä, ja poikasia löytyi loppukesästä kahdeksan. Pentti Linkola oli laskenut Vesijaon kuikat kesäkuussa 2002, ja hänen tarkat maastomuistiinpanonsa ovat olleet tutkijoiden käytössä. Linkolan laskelma tuolloin oli noin 15 reviiriä, joten kanta on siitä kasvanut.
Ei ole selvää, kuinka paljon poikasia kuikkien pitää tuottaa, jotta kanta pysyy ennallaan. Kuikka on pitkäikäinen laji, joten onnistua ei tarvitse läheskään joka kesä. Pienemmiltä järviltä näyttäisi Päijät-Hämeessä varttuneen vuosittain noin 0,3–0,4 poikasta/pari, mikä saattaa juuri ja juuri riittää.
Maakunnan paras kuikkajärvi on Hartolan Jääsjärvi, jonka poikastuotto on enimmillään ollut 0,7. Suomen kuikkakanta voi myös saada täydennystä muualta, lähinnä Venäjältä. Tästä ei kuitenkaan ole varmuutta.
Laskentoja sotkevat pesimättömät linnut, joiden tarkkaa osuutta ei tunneta. Pesimättömät parit ovat usein nuoria, sillä kuikka tulee sukukypsäksi vasta muutaman vuoden ikäisenä. Loppukesästä aikuiset linnutkin parveutuvat, jolloin niiden havaitsemisesta ei voi enää päätellä pesintää. Esimerkiksi viime heinäkuun lopulla aikuisia kuikkia oli Vesijakojärvelle kerääntynyt yhteensä noin 80, kaksinkertainen määrä toukokuuhun verrattuna.
Systemaattisesta retkeilystä huolimatta kuikkien havaitseminen ei ole helppoa. Yhdellä tarkastuskäynnillä poikanen voi jäädä huomaamatta. Varmin tapa havaita kuikka on asua pesimäjärven rannalla. Siksi kaikki tuoreet tai vanhemmat havainnot lajista ovat arvokkaita, erityisesti poikasista tai pesinnän epäonnistumisesta. Tietoja voi lähettää sähköpostitse osoitteella antti.arjava@outlook.com tai puhelimeen 050 3857600. Myös havainnot kuikan pienemmillä lammilla pesivästä sukulaisesta kaakkurista ovat tervetulleita.
Antti Arjava