Pasi ja Leo Pöllänen ovat kirjoittaneet tieteellisen tason paikallishistoriallisen teoksen ”Alhon kadonnut linnake, Durchfahrt-hanke ja Harmoisten sairaala”.
Alhossa kesiään jo 53 vuotta viettäneet isä ja poika ovat tutkineet perusteellisesti vanhan kartanon historiaa ja ilmakuvia, joiden perusteella Alhossa on sijainnut keskiajalla Arvid Hornin linna.
– Olemme aina tienneet, että siellä jotakin on, mutta kun laserkeilauskuvat tulivat Maanmittauslaitoksen verkkosivuille vuosikymmen sitten, ymmärsimme että siinä on oletettua enemmänkin, sanoo lääkäri Pasi Pöllänen, joka on väitellyt myös historiasta.
Alhon tilalta Padasjoen pohjoisosista on paikallistettu 10 vuoden aikana tehdyillä usealla erilaisella kuvantamismenetelmällä kivisen linnakkeen rauniot. 65-metrinen linnoitus on osa suurempaa kivirakennelmaa, joka on noin 100×150 metriä pinta-alaltaan.
Rekisteröity perimätieto kertoo, että Padasjoella oli maaherra ”Arvid Hornin linna, jossa oli vaskiportit”. Kukaan ei kuitenkaan ole enää aikoihin tiennyt, missä linna sijaitsi. Toinen taltioitu tiedonjyvä mainitsee ”Alhon aarteen”.
Pasi Pöllänen on isänsä Leon kanssa tehnyt tutkimustyötä Alhon raunioista 10 vuoden ajan tieteellisin menetelmin ja lopputulemana on hypoteesirakenteita viitteineen sisältävä 419-sivuinen tietopaketti, johon on tuhansista otetuista kuvista valikoitunut parisataa kuvaa.
Kuvantamistutkimus tukee linnaväittämää.
– Alhossa on kivirakennelma, joka täyttää kirjallisuudessa esitetyt linnan kriteerit: se on puolustettava, asuttava, feodaalinen ja keskiaikainen. Tiedämme myös, että se oli aikanaan Hornin omistuksessa.
Alho on ollut vuodesta 1972 Pölläsen perheen kesäpaikka. Kartanon 1834 rakennetusta päärakennuksesta on puolet jäljellä: toinen pääty purettiin ilmeisesti 1930-luvulla sattuneen tulipalon jälkeen. Toritulla viihtyvät yhä Leo ja Anita Pöllänen sekä neljän lapsen perheet jälkikasvuineen.
Pasi Pölläsen mieleen iskostuivat yhdeksänvuotiaana pojannaskalina suuret maanalaiset holvirakennelmat, joihin tuolloin pääsi vielä sisälle. Myöhemmin ne suljettiin, jottei kukaan eksy niihin, ja myös sortumisvaara oli olemassa.
Alholla on ikää ainakin 583 vuotta
Alho on todistettavasti ollut olemassa jo ainakin vuodesta 1442 alkaen. Kolmen pitäjän käräjillä ratkaistiin tuolloin mm. Toritun ja Harmoisten raja, joka kulkee aika lailla nykyisen Kuhmoisten rajalinjaa pitkin. Alho on yksi Padasjoen neljästä keskiaikaisesta rälssitilasta.
Alhon ensimmäinen tunnettu omistaja oli piirituomari Olof Brodersson Skytte, joka omisti suuren osan Padasjokea ja Kuhmoista sekä muita lähialueita. Myöhemmin Alho on ollut myös muiden aatelissukujen omistuksessa ja upseerien virkatalona, kunnes 1883 siirtyi ”porvarilliseen omistukseen”.
Kun Padasjoki ja Kuhmoinen olivat yhtä pitäjää, oli Alho pitäjän keskellä. Nyystölästä (ruots. Nyställe, Uusi paikka) tehtiin rälssitila vasta 1569: siirtyikö pitäjän keskus kenties silloin? Asiaan saattoi vaikuttaa Nuijasota.
– Alhoa hallinneet suvut ovat tuottaneet kolme Turun piispaa ja keskiajallahan piispat olivat käytännössä tämän valtakunnanosan johtajia.
Muinaislinnoitteita paljastui Padasjoelta kahdesta muustakin kylästä, Kasiniemestä ja kirkonkylän Saksalasta. Pöllänen on katsonut kuvista kaikki Hämeen kartanot ja vain harvoissa on minkäänlaisia linnakkeita.
Alho kuvattiin laserskannaamalla lentokoneesta ja iPhonella maasta, ortokuvauksella ilmasta, fotogrammetrisellä ortokuvauksella dronella sekä lämpökameralla.
Kanavaa suunniteltiin Harmoisista Poriin
Tutkimuksen sivutuotteena löytyi 300 vuoden takainen suunnitelma kanavan rakentamiseksi Porista Harmoisiin. Kun Suuren Pohjansodan takia oli Kaakkois-Suomesta menetetty tärkeitä linnoituksia, alkoi kaupankäynti Itä-Suomesta Pohjanlahtea pitkin olla epävarmaa.
– Sen takia Riksdagen Tukholmassa pitkään suunnitteli proomunmentävän kanavan rakentamista Kokemäenjoen vesistöä pitkin Harmoisiin. Kysymyksessä on ilmeisesti erittäin vanha vesireitti, josta Durchfahrt-hanke on kehittyneempi versio. Monta mietelmää ehdittiin tehdä ennen kuin eräs professori päätyi esittämään kanavan päätepisteeksi Helsinkiä.
Kanavahankkeen ansiosta Harmoisiin ehdotettiin kuitenkin perustettavaksi kauppalaa ja sen sivujuonteena oli Tampereen kaupungin perustaminen. Harmoinen tunnettiin jo 1600-luvun kartoissa, osuihan se piispan visitaatioreitille.
Alueen saama huomio johti myöhemmin Harmoisten sairaalan perustamiseen. Vapaussodan aikana tuossa Padasjoen ja Kuhmoisten yhteisessä sairaalassa tapahtui Kuhmoisten taistelun yhteydessä kuuluisa verilöyly. Alho oli silloin käytännössä sotatoimialuetta.
– Suuren Pohjansodan Pälkäneen taistelu oli aika lähellä ja sen aikana Alhossa kävi venäläinen joukko-osasto polttamassa 1500-luvun navetan rangaistuksena siitä, ettei tila ollut luovuttanut elintarvikkeita Venäjän armeijalle. Perimätiedon mukaan toisen maailmansodan aikana saksalainen pommikone jysähti Alhon Toritunharjun toisella puolella sijainneelle pellolle.
Seuraavaksi tarvitaan arkeologisia tutkimuksia
Nyt kun kuvantamistutkimus on taltioitu kirjan muotoon tulevillekin polville, toiveissa on saada arkeologinen tutkimus alueelle. Kaivauksissa selviäisi useammalla vuosisadalla rakennetun linnakkeen ikä.
– Ajoituksen määrittäminen on ollut yksi Kulttuurirahaston rahoittaman hankkeen tarkoitus, tosin se riitti vain kuvantamiseen. Kirja on hankkeen yksi etappi.
Lääketieteellinen tutkimuskokemus on auttanut Pöllästä Alhon kuvantamishankkeessa. Gynekologina Pöllänen on harjaantunut tulkitsemaan ultraäänikuvia.
– Mikroskooppileikkeestä ei näe mitään, jos ei sitä ole jollakin tavalla värjätty. Tässä on sama asetelma: tavallisessa ilmakuvassa ei linnaketta hahmota, mutta laserkeilauskuvasta näkee jo enemmän ja eri menetelmillä otettuja kuvia matemaattisella menetelmällä yhdistelemällä saa jo selkeän kokonaiskuvan.
Pöllänen kirjoitti tuhatsivuisen väitöskirjansa rälssin merkityksestä paikallishallinnon vakiinnuttajana Kymijoen itäpuolisessa Ruotsissa. Urallaan hän on vaikuttanut Kymenlaaksossa, jossa toimi 21 vuotta sairaalahallinnossa ja työelämäprofessorina viimeiset viisi vuotta. Puolipäiväeläkeläisenä hän työskentelee perheyrityksen toimitusjohtajana ja yksityisgynekologina.
– Kirjan loppuun kirjoitin, että Alho odottaa arkeologia. Kuvantamistutkimus onkin eräänlainen esiselvitys: tärkeintä on kuitenkin se, että linnoitus on nyt dokumentoitu, eikä se enää uudelleen joudu kadoksiin.