Maakesken perukoilla on alkeellinen piilopirtti, jossa koodari Jussi Taimiaho ja kansanparantaja Sanna-Kaisa Ilmarinen ovat viihtyneet vuodesta 2015: ensin viikonloppuisin ja lomilla, sitten koronan ansiosta enemmän.
– Jussi on jo ihanasti sammaloitunut tänne. Itse joudun työni takia kulkemaan paljon, mutta aina kun suinkin mahdollista olen Maakeskessä. Nykyään koen, että piilopirtti on oikea kotini.

Nimi oli enne. Rauhala, vanha rintamamiestalo keskellä metsää, vetosi heti vahvasti pariskuntaan. Osoitekin oli silloisen kissan mukainen ja ensivisiitillä pihassa näyttäytyi pähkinähakki, joka on Ilmariselle tärkeä hahmo.
– Kaikki merkit viittasivat siihen, että tämä oli meille tarkoitettu.
Puutarhakin henki oikeaa ilmapiiriä. Jotakin hyötykasveja on laitettu kasvamaan, mutta myös säilytetty tilaa villille luonnolle.
– Ollaan viihdytty ihan mahtavan hyvin. Siemaillaan luonnonrauhaa ja ihmetellään ympäristön ihanuutta. Koetetaan aiheuttaa mahdollisimman vähän ääni– ja valosaastetta: meillä ei ole pihavalojakaan, jotta näkisimme paremmin tähdet ja kuun. Hämäränhetkelle ei anneta kaupungissa mitään mahdollisuutta, mutta maalla sielu ja mieli saa rauhassa vaellella ilman keinovalon häirintää.
Pakko saada olla metsässä
Ilmarinen tiedostaa olevansa riippuvainen metsästä. Jo lapsena Iitissä hän viihtyi enemmän metsässä kuin sisällä ja nykyisin metsään pääsy on pyhä asia. Luonto inspiroi piirtämään ja kirjoittamaan, Jussi tekee puutöitä ja hiihtää innokkaasti.
– Hurmaannuin Jussissa juuri siihen, että hän on metsän eläjä, vaikka on Helsingissä kasvanut.
Iitissä kotitilaa pitää siskontytär perheineen. Ilmarinen käy siellä usein, toinen tärkeä henkinen koti on Lappi.
– Iitissä on lapsuudesta tutut hiisikierrokset, kun olen kiertänyt tervehtimässä puita. Siskon kanssa joskus pohdittiin, että ollaanko me peikkojen vaihdokkaita.
Metsä on myös särkenyt sydämen; lähimetsä nimittäin hakattiin ja kesyyntyneet hömötiaiset hävisivät. Karvaiset perheenjäsenet Tarmo ja Miuku nauttivat kissanpäivistään suojatarhassa, joka estää niitä jahtaamasta lintulaudan siivekkäitä ystäviä ja toisaalta estää myös nurkissa pyörivää ilvestä nappaamasta kisuja.
Ilmarinen nauttii myös Päijänteen rantamaisemista ja siitä, että Evo sijaitsee niin lähellä. Yhdessä he ovat Jussin kanssa kiertäneet kirkonkylän puukujanteita ja kavunneet maisematorniin, mutta kierrelleet myös sivukylillä.
Pahan veren poisto päätyönä
Töittensä takia Ilmarinen viettää viikot Helsingissä ja samasta syystä matkustelee jatkuvasti Frantsilassa ja Pohjois-Karjalassa. Hänet tunnetaan kansanparannuspiireissä Ratanaula–nimellä: se on vanha intiaaninimi, joka on saatu jo vuosikymmeniä sitten tärkeältä ihmiseltä.
– Vähintään maanantait ja tiistait pyrin olemaan Padasjoella. Toistaiseksi ainakin tämä on minulle nimenomaan lepopaikka.
Luonnon voimalla tehtävä kansanparannustyö kutsui Ratanaulaa jo varhain. Hän on kouluttautunut aikanaan mm. hierojaksi ja osteopaatiksi sekä meridiaani- ja luontaishoitajaksi. Teatterikorkeakoulu jäi kesken.
– Rauhalliset kohtaamiset on etuoikeus työssäni. Olen aina sanonut asiakkaita pyhiksi olennoiksi – on tärkeää että hoidettava tuntee olevansa kunnioitettu. Tuntuu, että nykymaailmassa rauhaa, kuuntelemista ja toisten kunnioittamista kaivataan entistä enemmän.

Kansanparannustyössä hoidetaankin Ratanaulan mukaan kokonaisuutta ja sopusoinnutetaan kaikkia olentoja ympäröivään luontoon ja toisiinsa. Hän myös opettaa, kursseja on Eestiä ja Liettuaa myöten.
Meridiaanihoidossa käytetään öljyjä ja hieronta- ja pistekäsittelyä, mutta pääpaino on elonvirtausverkostojen tasapainottaminen. Meridiaanit ovat koko olennon läpäisevä kokonaisvaltainen systeemi.
– Se on tosi rakas työ. Siinä koetetaan avata tukkoja ja saada olento kukoistamaan omissa virtauksissaan.
Padasjoella työpistettä ei ainakaan toistaiseksi ole, vaikka olisikin mukavaa ettei aina tarvitsisi olla tulossa tai menossa. Työmatkat tapahtuvat Maakeskestä ensin bussilla Lahteen ja sieltä junalla Helsinkiin, jossa on kaksikin työpistettä lähellä toi-siaan: Hermannin saunassa kuppaus ja Museokadulla hieronta.
– Aloitin Kotiharjun yleisellä saunalla vuonna 2000, josta siirryin ystäväni perustamaan Arlan saunaan ja vuonna 2022 Hermanniin. Se on tosi suloinen 50–luvun sauna, jossa on kunnon vanhan liiton saunameininki. Se vetoaa tänä päivänä nuoriin ihmisiin.
Nuoria on paljon myös kursseilla, jotka täyttyvät nopeasti. Kansanparannus onkin viime vuosina kokenut uuden tulemisen.
Mahdollisimman vähän häiriöksi muille
Taimiaho muutti pysyvästi Padasjoelle 4 vuotta sitten, kun kokopäiväinen etätyöskentely tuli mahdolliseksi. 4G–verkko riittää hyvin ohjelmistonikkarille.
Pariskunta haluaa selvitä mahdollisimman vähällä materialla. Kotitaloon ei tule sisälle vettä ja lämmitys tapahtuu polttopuilla, joten arkiaskareisiin menee aikaa. Ilmarinen on kasvissyöjä, jonka onneksi mies tykkää ruoanlaitosta.
– Sauna on meille hiljentymisen paikka. Kyllä me käydään riennoissakin, lähinnä teatterissa, taidenäyttelyissä ja museoissa. Taiteita tarvitaan elämässä.