Kaikilla on velvollisuus auttaa hätätilanteessa

Padasjoen Seniorit ja Punainen Risti järjestivät yhteistyössä torstaina 7.11. elvytyskoulutuksen Olkkarilla. Jokaisella on velvollisuus auttaa, mutta toisaalta jokaisella meistä on myös oikeus saada apua hätätilanteessa.

Hätätilanteeseen joutuminen voi olla myös auttajalle shokeeraavaa, mutta Padasjoen SPR:n osaston ensiapukouluttaja Virpi Pykälistö vakuutti, että maalaisjärjellä pärjää pitkälle. Myös pienikin harjoittelu alentaa kynnystä avun antamiseen.

Auttaminen lähtee siitä, että seuraa ympäristöään ja huomaa, jos joku on avun tarpeessa. Eräs kurssilainen kertoi esimerkin siitä, kun oli luullut maassa makaavaa henkilöä humalaiseksi, mutta miehellä oli sydänkohtaus. Hän oli kyllä humalassakin, mutta se ei poista oikeutta saada apua.

– Jos ei muuta osaa tehdä, niin kaikki osaavat soittaa hätänumeroon. Numerosta vastaavat ammattilaiset osaavat kyllä opastaa ja neuvoa puhelimen välityksellä, ja lähettää paikalle tarpeen mukaista apua, sanoi Pykälistö.

Jos löytää tajuttoman tai elottomalta vaikuttavan henkilön, tulee häntä ensin koettaa herätellä, varovasti ravistellen ja kovaäänisestikin puhutellen.

– Oma turvallisuutensa auttajan kannattaa kuitenkin huomioida, ettei saa itse nyrkistä tai puukosta autettavan havahtuessa tilannetta ymmärtämättä. Puhutella kannattaa aluksi vähän kauempaa ja lähestyä henkilöä rauhallisesti jalkopäästä tai sivulta. Helppo nyrkkisääntö on, että niin kauan kuin henkilö vastaa, ei ole suurta hätää, eli hengitys vielä kulkee, ja mitä kovempaa huutaa, sitä vähemmän on hätä. Toki poikkeuksiakin on.

Veikko Nikkarikoski harjoittelee paineluelvytystä. Virpi Pykälistö opastaa vieressä.

Kämmenselällä voi yrittää tunnustella tuleeko suusta tai sieraimista ilmaa, myös hengitysäänet ja rintakehän liike ovat merkkejä joita tarkkaillaan. Jos hengitys ei ole normaalia, eli sitä ei ole lainkaan tai on esimerkiksi haukkovaa, satunnaista hengenvetoa ilman rintakehän liikettä, on aihetta ryhtyä toimenpiteisiin.

– Ensimmäiseksi kannattaa avata kiristävät kaulukset tai kaulalla oleva solmio, ja jos suussa näkyy jotain ylimääräistä se pitää varovasti yrittää poistaa. Päätä voi kääntää otsasta ja leuasta liikuttamalla hiukan taaksepäin, jotta hengitystiet olisivat mahdollisimman auki. Pelkästään päätä kääntämällä ei aiheuta lisävahinkoa, kunhan ei lähde siirtämään henkilöä.

Jos potilas ei edelleenkään reagoi, soitetaan viimeistään tässä vaiheessa hätänumeroon. Jokaisen kannattaisi ladata puhelimeensa 112-sovellus, sillä sitä kautta soittamalla hätäkeskus näkee koordinaatit, missä apua tarvitaan, ja pystyy lähettämään avun oikeaan paikkaan.

– Nykyisin maallikoita neuvotaan antamaan pelkästään paineluelvytystä, jos puhallukset arveluttavat jostain syystä. Happea riittää veressä yllättävän pitkään, jopa 5–10 minuuttia, kunhan se vain kiertää verenkierrossa. Ainoastaan hukkuneella ja lapsilla elvytys aloitetaan viidellä puhalluksella, heillä elottomuuden syynä on yleensä hapenpuute eikä sydämen pysähtyminen.

Jos osaa puhalluselvytyksen, niin tämänhetkinen ohjeistus on 30 painallusta ja kaksi puhallusta vuorotellen.

– Painella pitäisi potilaan rintakehää riittävän kovaa 100-120 painallusta minuutissa 5-6 cm syvyyteen. Aikuista elvyttäessä käytetään aina kahta kättä kämmenet päällekkäin, käsivarret suorina, jotta saadaan riittävästi voimaa painallukseen. Jos mahdollista, painelu tehdään aina kovalla alustalla, sillä pehmeällä alustalla esimerkiksi sängyllä, painalluksesta häviää voima.

Paineluelvytys on raskasta hommaa ja niinpä kannattaakin huudella ympärillä olevia ihmisiä apuun.

– Ambulanssin tulo paikalle saattaa kestää ja painella jaksaa tehokkaasti vain muutaman minuuttin kerrallaan, joten apuvoimat ovat tarpeen. Vaikka tahti painelussa pitääkin olla ripeä, pitää rintakehän antaa palautua painallusten välissä. Tällöin sydän ehtii täyttyä verellä ennen uutta painallusta ja usein myös keuhkoihin imeytyy hieman hapekasta ilmaa.

Painelua pitää jatkaa keskeytyksettä niin kauan kunnes lisäapua saapuu paikalle tai omat voimat loppuvat.

Kurssilla mukana oli myös vauvanukke pienten lasten elvytyksen havainnollistamista varten.

Sydäniskurilla ei aiheuta vahinkoa

Koulutuksessa käytiin läpi myös defibrillaattorin eli sydäniskurin käyttöä. 112-sovelluksesta näkee lähimmän sydäniskurin sijainnin.

– Kirkonkylällä defi löytyy uimahallilta, S-marketilta, Kuntalasta ja ABC:lta. Myös Auttoisilla Aijakassa, Kasiniemessä Kokkopirtillä ja Maakesken Rientolassa on omat sydäniskurinsa.

Sydäniskuria kannattaa aina käyttää, jos sellainen on lähettyvillä. Laitteella ei voi aiheuttaa vahinkoa, mutta sillä voi pelastaa ihmishengen.

Defiä on hankala käyttää yksin, mutta laite sijaitsee yleensä sellaisessa paikoissa, että hätätilanteen tullen ympärillä on yleensä myös muita ihmisiä.

– Laite otetaan kaapistaan, ja kun virta laitetaan päälle, alkaa se neuvoa käyttäjäänsä selkein puhutuin ohjein. Puhelinlinja pidetään auki hätäkeskukseen ja kätevintä on ottaa vastaan neuvoja, kun kädet ovat vapaina eli puhelinta kuullaan kaiuttimen kautta. Laatikossa olevat elektrodit kiinnitetään potilaaseen: toinen solisluun päälle ja toinen vastakkaisen puolen kylkeen. Elektrodilätkissä on kuvat, mihin kohtaan ne kuuluu laittaa.

Elektrodit mittaavat sydämen toimintaa ja laite havaitsee, ja kertoo myös käyttäjälleen, onko sykettä lainkaan tai onko rytmi sellainen, että isku voidaan antaa. Laite ei anna iskua jos siitä olisi vahinkoa.

– Täytyy muistaa, että yksi jatkaa painelua, ja mahdollisesti myös puhalluksia, koko ajan sillä aikaa, kun defiä haetaan ja lätkiä kiinnitetään. Ainoastaan siksi ajaksi paineluelvytys keskeytetään, kun laite käskee irrottamaan otteen potilaasta iskun antamiseksi.

Scroll to Top