Kirkkokäsikirja sanoo viikon aiheesta: ”Elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisö joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein kuulemasta Jumalan ääntä ja kuulemasta hänen kutsuaan.”
Lämmin kesä ja sopivat sateet ovat kasvattaneet ainakin omalla kasvimaallamme hyvän sadon. Yleinen havainto lienee, että kesän sato on paria viikkoa aikaisemmassa kuin tavallisesti. Monin paikoin ilmastonmuutoksesta joudutaan ennemminkin kärsimään. Voimme vain aavistella tulevaa kehitystä, jos siihen ei tule muutosta.
Profeetta Jeremia kirjoitti israelilaisille:
”Näin sanoo Herra: Pysähtykään ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan. Näin sanoin, mutta te vastasitte: ”Emme kulje!” … Kuule, maa! Minä tuon onnettomuuden tälle kansalle – se on seuraus sen omista pahoista ajatuksista. Se ei totellut minun sanojani ja lakini se on hylännyt!” (Jer 6:16-19).
Muinainen Israel koki onnettomuuden, kun suurvalta valloitti sen ja vei kansan pakkosiirtolaisuuteen. Profeetta näki yhtäläisyyden kansan syntien ja tuhon välillä. Sama on totta tänäänkin: vääristä valinnoista seuraa onnettomuus. Ilmastonmuutos on yksi, romahtanut syntyvyys toinen. Molemmilla on vakavat seuraukset yhteiselle elämälle. Mistä löytyy toivo uhkakuvien keskellä?
Jumala rakastaa kaikkia luotujaan. Hän on tarkoittanut jokaisen ihmisen elämään rakkautensa yhteydessä. Jumala antoi lakinsa, jotta sitä seuraamalla itsekkyys ja synti voitetaan. Ihmisestä ei ole kuitenkaan omin voimin noudattamaan Jumalan lakia. Siksi Jumala antoi oman Poikansa Jeesuksen voittamaan synnin vallan ja täyttämään lain, kuolemaan ristillä ja nousemaan kuolleista.
Näin Jumalan rakkaus tulee ilmi äärimmäisissä vastakohdissa: yhden kuolema tuo elämän kaikille. Jumalan rakkaus kutsuu meitä parannukseen, seuraamaan Kristusta, elämään vievää tietä.
Pekka Särkiö
Kesäpadasjokelainen ja kenttäpiispa evp.