Satujen maa
Oliko tuo satujen maa
suuri satujen linna
mistä äiti pienelleen kertoi.
Yksi pikkuinen torni, vaatimaton
mi usvassa kajastaa.
Ei kultasillassa tanssineet tyttäret kuun
sirkkojen soittaessa.
Ei kurkkineet peikot, menninkäiset
ei ruusutarhaa, prinssiä, prinsessaa
ei ratsua valkeaa, ei vaaninut ilkeä noita.
Ei purppurasäteitä ilta-auringon
vain torni vaatimaton
illan hämyssä kuvasteli.
Vasta tornissa sadut kerrotaan
kun kulkija perille saapuu.
Ylittäisi hämärän maan.
Kukki kukat pehmeää untuvaa
ettei kulkijaa satuttaisi.
Hiljaa lähdet kulkemaan satujen tornia kohti.
Veikko Kakon muistoksi 2.12.2023 kirj. Veikon sisko Tuula Salonen