Maakesken Vinnilän talon emäntä, mummu ja isomummu Kerttu Elisabet Suomaa, o.s. Kortelahti nukkui pois 8. huhtikuuta 2026 Pihlajakodissa.
Hän syntyi helmikuun 18. päivänä vuonna 1929 Nyystölän Lampelan taloon. Kerttu oli Emil ja Johanna Kortelahden viisilapsisen perheen esikoinen.
Kertun elämä oli ollut työntäyteistä lapsesta lähtien. ”Kyllä sitä on tottunut tekemään kaikkea”. Huvittelemaan sentään pääsi välillä mm. Maakesken Rientolan talvitansseihin. Tuleva puoliso Suomaan Veikko oli myös siellä ja pyysi päästä Kerttua saatille. Saattomatka taittui hyvin hevoskyydillä – mitä nyt matkalla hevonen päätti mennä lantapatterin päälle.
Kerttu oli tavannut Veikon rippikoulussa, mutta seurustelu alkoi myöhemmin. Kerttu oli töissä lso-Äiniöllä kaupassa ja Veikko teki maalarin töitä. Kosinta tapahtui maantiellä, kun kumpikin oli matkalla töihinsä. ”Tuletko minulle leivän leipojaksi”, kyseli Veikko ja Kerttu vastasi ”en tiedä, mutta vastaukseni ei ainakaan ole kieltävä”. Kihloihin mentiin vuonna 1951 ja häitä juhlittiin kesäkuussa 1952.
Kertun ja Veikon perheeseen syntyi kolme poikaa Leo, Lauri ja Jukka. Esikoinen Leo muisteli, että äiti kantoi vastuun vilkkaiden poikien kasvatuksesta ja isä huolehti järjestyksestä. Jukka puolestaan tuumasi, että vakka löysi kantensa – isä ja äiti täydensivät hyvin toisiaan. Elämä Vinnilän tilalla oli työntäyteistä niin pellolla kuin navetassa ja myöhemmin 80 emakon sikalassa. Oli sitten päivä tai yö, Kerttu valvoi sikalassa ja auttoi emakkoja porsinnassa. Näin hän halusi varmistaa sen, että porsaat syntyvät elävinä ja hyväkuntoisina.
Kerttu oli taitava talon emäntä ja talon väki ja työmiehet saivat nauttia maukkaasta ja runsaasta ruuasta. Kerttu ja Veikko olivat molemmat vieraanvaraisia, ja jos vieras poikkesi taloon, hänet kutsuttiin aina pöytään ja tarjottavaa oli monenlaista. Kertun ja Veikon syntymä- ja nimipäiviä vietettiin aina iloisen puheensorinan ja ruoka- tai kahvipöydän herkkujen ryydittämänä. Ja luonnollisesti juhlaan kuin juhlaan kuului sahti.
Koska talossa oli sikala, niin tietenkin myös se näkyi ruokapöydässä. Kinkku oli kaikkien juhlapyhien ruokaa ja arkena pirtin puuhellalla porisi usein läskisoosi. Kerttu piti leipomisesta ja hänen isossa pirtin leivinuunissa paistuneet ruis- ja hiivaleipänsä veivät kielen mennessään. Pullaa ja makeita leivonnaisia kypsyi kahvihetkien herkutteluun samaisessa uunissa. Kertun kasvimaa ja puutarha tuottivat runsasta satoa.
Vaikka päivät olivat työn täyttämiä, niin aikaa löytyi myös omille harrastuksille. Vuosikymmenten ajan Kerttu lähti aamukävelylle naapurin Lahjan ja myöhemmin Ritvan kanssa. Kolmen kilometrin kylän lenkki eteni reippaasti jutustellen ja joskus kukkia tai lintuja ihmetellessä. ”Kyllä sitä on selvästi virkeämpi lenkin jälkeen. Aamupuurokin maistuu paremmalta kävelyn jälkeen”, totesivat ystävykset yhdessä. Naapurin Ritvan kanssa Kerttu osallistui haastekisaan, jossa tavoitteena oli kävellä maailman ympäri. Silloin iltaisinkin suunta vei kävelylle.
Kerttu piti neulomisesta ja erityisesti villasukkia löytyi usein lähisuvun joulunajan lahjapaketeista. Ristisanojen ratkojana hän oli tottunut ja taitava. Kerttu oli kiinnostunut luonnosta ja sen ilmiöistä ja merkitsi havaintonsa kalenteriin kulloisenkin päivän sään lisäksi.
Kerttu oli lapsirakas ja Vinnilän mummulaan tai Visapuiston asuntoon olivat lastenlapset ja lastenlastenlapset aina hyvin tervetulleita. Vinnilän pihapiirissä oli hauska leikkiä ja seikkailla yhdessä serkkujen kanssa. Rakkaudella mummu valmisti lapsille ruokaa. Kerttu-mummu kannustavasti seurasi leikkejä ja puuhia sekä luki lapsille iltaisin ennen nukkumaanmenoa.
Yhdessä Kerttu ja Veikko olivat innokkaita matkailijoita. Kiinnostavien paikkojen ja uusien kokemusten lisäksi he kokivat, että matkailu monella tapaa avarsi heidän maailmankatsomustaan. Kaikki mantereet Australiaa lukuun ottamatta tulivat tutuiksi. 8O-vuotispäivän aikoihin Kerttu ja Veikko arvelivat, että passeihin olisi kertynyt leimoja noin 70 eri maasta.
Yhteistä taivalta kesti aina vuoden 2015 loppuun asti, jolloin Veikko siirtyi ajasta iäisyyteen. Mikä oli sitten pitkän avioliiton salaisuus Kertun mielestä? ”Se on rakkaus”, vastasi 8O-vuotias Kerttu Padasjoen Sanomien haastattelussa. Rakkaudella Kerttu hoivasi Veikkoa, kun sairaus vei hänet Padasjoen terveyskeskuksen vuodeosastolle.
Kertun elämän viimeisiä elinvuosia varjosti suuri suru kahden vanhimman pojan menettämisestä. Ensin menehtyi Lauri vuonna 2020 ja sitten Leo vuonna 2024. Samalla iloisen ja nauravaisen Kertun oma terveyskin alkoi horjua. Huhtikuisena iltapäivänä oli sitten Kertun itsensä vuoro lähteä.
”Niin lopulta sanomme vain kiitos.
Kiitos että elit,
että olit,
että annoit meille elämäsi esikuvan.
Muistosi on kylvetty sydämiimme
ja siellä se on alati läsnä
kunnioitettuna, hellittynä” (Eeva Kilpi)
Marja Suomaa