Luonnonsuojelupiirit ovat julkistaneet, että Metsähallitus aikoo hakata Padasjoella kolme luonnonarvoiltaan merkittävää kohdetta Romolla.
Hakkuulistalla on Hämeestä yhteensä neljä aluetta, joista suurin osa siis Padasjoella ja yksi Riihimäellä.
Metsähallitus kiistää, että se olisi hakkaamassa luonnonmetsiä.
– Toisin kuin Greenpeace on viestinnässään todennut, Metsähallitus ei tee hakkuita luonnonmetsissä. Luonnonmetsän tunnistamisessa keskeistä on arvioida, miten voimakkaasti aiemmat hakkuut tai muu maankäyttö ovat vaikuttaneet luonnontilaisuutta ilmentäviin rakennepiirteisiin. Greenpeacen listassa mainituilla kohteilla on kaikilla pitkä metsätalouden historia, eivätkä ne täytä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n kansainvälisesti hyväksyttyä luonnonmetsämääritelmää, toteaa aluepäällikkö Ilkka Korhonen Metsähallituksesta.
– Metsähallitus ja ympäristöjärjestöt (Greenpeace ja Suomen luonnonsuojeluliitto) käyvät säännöllistä vuoropuhelua ja ovat viimeisen kuuden vuoden aikana neuvotelleet tuhansista kohteista, joita järjestöt pitävät arvokkaina. Myös Greenpeacen nyt esille nostamista 70 kohteesta on neuvoteltu. Osaan kohteista on tehty muutoksia hakkuutapaan tai rajauksiin, mutta kaikista ei ole syntynyt yhteistä näkemystä.
Korhonen korostaa, että Metsähallituksen metsätaloustoiminnan suunnittelua ja toteutusta ohjaavat lainsäädäntö, metsäsertifiointi ja Metsähallitus Metsätalous Oy:n ympäristöopas. Niiden mukaisesti luonnontilaiset metsät ja muut arvokkaat luontokohteet rajataan aina toiminnan ulkopuolelle.
Nämä kyseiset Padasjoen palstat ovat edelleen Luonnonvarakeskuksen Vesijaon tutkimusmetsää. Tutkimusmetsien käyttöä ohjaa Luke, ja kaikki toimenpiteet suunnitellaan yhteistyönä Luken ja Metsähallituksen kanssa.
Korhosen mukaan näissä kolmessa esille nostetussa kohteessa puustot ovat kuusivaltaisia ja iältään 50–100-vuotiaita, pinta-alaa on yhteensä noin yhdeksän hehtaaria.
– Suunnitellut hakkuut näissä kohteissa ovat harvennushakkuuta ja peitteiseen kasvatukseen tähtäävää poimintahakkuuta, mikä mahdollistaa myös lajiston vaatimien metsän rakennepiirteiden säilymistä.
Greenpeace, Metsäliike, Luontoliitto ja Ei polteta tulevaisuutta vaativat, että suuret metsäyhtiöt luopuvat puun ostamisesta luonnonmetsistä.
Tutkimustoimintaa jo vuodesta 1862
Kyseessä olevat valtionmetsät Riemulankangas, Siltalansuo ja Apajaistenkorpi-Kulonpalonkangas sijaitsevat lähekkäin Romolla Karttavuoren lohkolla. Ne ovat kaikki entisen Metsäntutkimuslaitoksen mailla.
Eläköitynyt tutkimusalueen esimies Pekka Helminen tuntee alueen kuin omat taskunsa ja pitää arviota kyseisten metsien luonnontilaisuudesta harhaisena:
– Nehän ovat Padasjoen ja koko seudun ensimmäisiä talousmetsiä, painottaa Helminen.
– Niitä on hoidettu etenkin alkuunsa talousmetsäpainotteisesti, kun koetettiin saada kaski– ja harsintametsätalouden jälkeen erittäin huonossa kunnossa olleet metsät tuottamaan puuta ja ennen kaikkea työtä, toimeentuloa ja elinmahdollisuuksia paikallisille ihmisille – toki samalla valtion kassaan kipeästi kaivattua rahaa.
Romon alue tuli vastaperustetun Evon metsäopiston opetusmetsäksi vuonna 1862. Siitä saakka alue on ollut tutkimus-, tiede- ja opetuskäytössä, ja hakkuut niissä suoritetaan Luonnonvarakeskuksen ohjaamina ja tutkimuksen tarpeita silmälläpitäen.
– Monimuotoisuutta on tutkimusmetsissä vaalittu, esimerkiksi Aavikkotien koivikko on kulottamalla perustettu vuonna 1993. Kaipolan paperitehtaalta käyttivät sitä aikanaan malliesimerkkinä vierailleen, kun halusivat näyttää, miten metsiä Suomessa hoidetaan.
Helminen ihmettelee luonnonmetsäväitettä siksikin, että jo 1910-luvulla alueelle on istutettu ulkomaalaislajeja: esimerkiksi siperianpihtakuusta on lähemmäs 10 hehtaaria ja kontortamäntyä löytyy hyvin laajasti kuten sembramäntyäkin. Lehtikuusta on useanikäisenä.
– Hyvin erikoiselta kuulostaa, että näitä voitaisiin sanoa luonnonmetsiksi. Runsaspuustoisia nämä toki ovat.
Tutkimusmetsissä on eri käsittelylinjoja, joten myös käsittelemättömiä lohkoja. Metsäntutkimuslaitoksen johto päätti jo 1920–luvulla, että Padasjoen tutkimusmetsän eteläinen kolkka jätetään käsittelemättä ja siellä on nykyään Vesijaon luonnonpuisto.
– Siellä metsä on luonnontilassa, toinen luonnontilainen metsä on Ammajanvuorella. Onhan lisäksi joitakin yksittäisiä laikkuja yksityismetsissä.
Tutkimusmetsää voi nähdä Aavikkotien varrella, jossa on laaja jalostuksen koe. Lähistöltä löytyy muutama vuosi sitten perustettu sekametsien kasvatuskoe ja pitkäaikainen siementarkkailumetsikkö.
Siltalansuo on ojitettu 1930-luvulla työllisyystöinä ja myöhemmin uudistettu. Siellä on tehty myös polttokokeita, joissa on poltettu puita pystyyn ja kaadettu viereen vertailuksi maapuita.
Apajaistenkorpikin on ojitettu vajaa vuosisata sitten. Kulonpalonkankaalle Helminen itse perusti taimikon kylvämällä kymmenkunta vuotta sitten:
– Siellä on nyt viisimetrinen männikkö, ja muukin osa on kylvettyä ja istutettua.
Helminen muistaa myös hyönteistutkimuksen, jossa luonnonmetsien koppakuoriaisia vertailtiin nyt puheena olevaan Karttavuoreen. Silloin se edusti nimenomaan talousmetsää.