Paikallishistoriaan perehtynyt Leo Suomaa veti tänäkin kesänä hautausmaakierroksen. Tällä kertaa se oli Virmailan suku -painotteinen.
Padasjoen hautausmaa otettiin käyttöön vuonna 1890 ja sitä laajenettiin 1940-luvulla. Siunauskappeli on vuodelta 1953.
– Virmailan rusthollin sukuun kuuluvien leposijoja on hautausmaan kaikilla kolkilla, kertoi Suomaa.
Kalevi Vuorelan sukukirjoja Suomaa luonnehti sukuyhdistyksen peruskallioksi. Hänen isänsä Kaarlolla oli keskeinen osuus siinä, että 1950-luvulla rakennettiin tie Kellosalmelta Virmailan kylään. Liikennöitsijä Kauko Tyllilä tuki sukukirjatyötä: vuonna 1960 hän osti espoolaisen linja-autoyhtiön.
Talousneuvos Armas Häkkä hoiti kunnanhallituksen puheenjohtajan tehtävää kolmasosan elämästään. Lehtomaan kauppa oli viime vuosisadan puolivälin jälkeen kirkonkylän tunnetuin ruokatavaraliike ja Ilmari-kauppias näkyvästi mukana kaupan arjessa.
Aatelisiakin sukuun kuuluu. Kantaisä Heikki Pietarinpoika Virmaila oli Eugenia Helena Abrahamintytär Schildtin 7. isoisä, Eugenia puolestaan Ario Otto Wilhelm Schildtin isoäiti. Ansion kartano jaettiin 1960-luvulla kolmeen osaan, joista yhteen rakentui lomakylä Vehkakylä.
Kalle Jaakkola oli Auttoisten koulun perustajia ja lautamies. Susanna-vaimo kuoli kotipihallaan, kun kaivon vintti putosi hänen päälleen.
Martti Aholaa aikalaiset vääräleuat kutsuivat Porasan keisariksi. Hän oli perustamassa sotaveteraaniyhdistystä ja kuului myös kunnanhallitukseen.
Kouluneuvos Uuno Pulkkila muistetaan paikkakunnalla Padasjoen historian (v. 1947) kirjoittajana. Pulkkila oli 12-vuotiaana sisällissodassa vapaussoturien lähettinä.
E.J. Suntela oli mm. osuusmeijerin hallituksen puheenjohtaja, säästöpankin hallituksen jäsen ja tunnettu kunnallismies. Aret V. Nieminen osti Mainiemen höyrysahan vuonna 1909. Eino Mäkelä oli yksi sukuyhdistyksen perustajista. Hänet pidätettiin lokakuussa 1944 sotarikoksista epäiltynä ja vapautui keväällä 1945 Kekkosen myötävaikutuksella.
Kirkkoherra Jakob Schroderuksen pojanpoika oli Puolustusvoimain komentaja Lauri Sutela. Solmu Alho piti pitäjän haara-apteekkia kotinsa yhteydessä vuodesta 1907. Entinen ministeri Arja Alho on kertonut isoisästään, että tämä lääkitsi ja ompeli sisällissodan aikana niin punaisten kuin valkoistenkin vammoja ja onnistui pelastamaan likaisessa nenäliinassa tuodun irronneen sormenkin.
Matti Mertsalmi perusti ensin raivausyrityksen, sitten Padasjoen Sepelin, joka rakensi metsäautoteitä ja tieverkkoa koko Suomeen, myöhemmin myös kierrätysmuovia hyödyntävän Mertsalmi Oy:n. Mainiemi-Caravan on Mertsalmen Kerttu-vaimonsa kanssa perustama, vuonna 1998 alue siirtyi kunnalle.
Punaisten muistomerkki on pystytetty alunperin hautausmaan ulkopuolella olleelle mestauspaikalle. Padasjokelaisia punaisia surmansa sai ainakin 115 vuonna 1918.
Kätilö Anna Niiranen ei kuulunut sukuun, mutta hän oli vuosikymmenien ajan se henkilö, jonka paljasjalkaiset padasjokelaiset tapasivat aivan ensimmäiseksi. Hän toimi Padasjoen ensimmäisenä kunnankätilönä vuoteen 1939 asti.
Leo Suomaan mukaan Padasjoen kätilön virka oli ollut haettavana, mutta asiaa oli hoidettu myös toista kautta. Lääkintöhallituksesta oli pyydetty kätilöä ja lääkintöneuvos Björksten oli luvannut valita jonkun vastavalmistuneista. Hän valitsi Niirasen.
– Helsingin kirkonkirjojen muuttoluetteloon on merkitty, että 13.4.1885 todistuksella numero 144 kätilö Anna Niiranen muutti Padasjoelle. Padasjoelle tultuaan hän totesi joutuneensa, niin kuin hän itse muotoili asian, ”aivan raivaamattomalle saralle, alkeellisten ihmisten pariin”.
Lähin lääkäri ja apteekki sijaitsivat 63 kilometrin päässä; tuolloin ei ollut puhelimia, eikä monille sivukulmille edes tietä. Elämästä Padasjoella, ”erämaassa, missä kaikki apu oli kaukana”, voi lukea enemmän muistelmateoksesta ”Voiko kätilö tulla”. Kotiseututalolla on pysyvä Niirasen näyttely.
Niiranen syntyi vuonna 1862 Tohmajärvellä keskimmäiseksi lapseksi. Hän oli vain kuuden vuoden ikäinen, kun äiti kuoli synnyttäessään perheen neljättä lasta. Kansakoulun Niiranen suoritti kolmessa vuodessa tehden koulutyön ohessa kotitöitä. Ansaittuaan käsitöillä omaa rahaa hän 16-vuotiaana lähti Diakonissalaitokselle oppiin.
Ennen Niirasta Padasjoen herrasväki oli kutsunut synnytysapua kaupungista ja rahvas turvautui ”viisaisiin vaimoihin”. Yksinäisen uranuurtajan työ ei rajoittunutkaan synnytyksiin, vaan Niiranen teki myös yleistä terveysvalistusta.
Niiranen toimi kätilönä Padasjoella lopulta 52 vuotta. Työnsä ohella hän ajoi ammattikuntansa asioita, hän mm. kävi Ruotsissa Pohjoismaiden kätilökokouksessa ja laati kirjelmiä eduskuntaan. Niirasen aikana kätilöiden palkkaa korotettiinkin ja tuli myös muita etuja kuten eläke. Martoissa Niiranen toimi puheenjohtajana ja köyhäinhoidon hallituksessa.
Koska lääkäriä ei alkuun ollut, kätilö hoiti haavat, ruhjeet, ihottumat ja katkenneet luut. Niiranen muistetaan myös taidostaan hoitaa vaikeitakin synnytyksiä.
Niirasen mielestä työ oli paras ilon ja onnen lähde ihmiselle. Maine kantautui pääkaupunkiin asti: Kirurgisen sairaalan ylilääkäri piti häntä Suomen etevimpänä kätilönä. Hän riensi synnyttäjien luokse usein henkensä uhalla, upposi reen mukana useita kertoja jäihinkin. Kätilönä hän joutui taistelemaan vanhoja uskomuksia vastaan. Jos synnytys pitkittyi, loitsittiin ja tehtiin taikoja.