Uuran neljä asukasta kävi esittelemässä yhteisöään Olkkarilla tiistaina 3.11.
Arttu ja Kaisa ovat perustajajäseniä ja asuneet Kasiniemessä kohta kolme vuotta: yhdessä he ovat saaneet aikaan Uuran nuorimman asukkaan, puolivuotiaan Kerkon.
– Kunnan perjantaisella asiointilinjalla ollaan päästy neuvolassa käymään, mutta meillä on myös ystävällisiä naapureita, jotka lainaavat autoa tai antavat kyydin kirkolle, kertoivat uuralaiset.
Uuran tarkoituksena on harjoittaa kokonaisvaltaisesti kestävää elämäntapaa ja elää sosiaalisesti rikasta elämää maaseudulla. Ja kun uuralaiset puhuvat kestävästä, he tarkoittavat ylisukupolvisesti kestävää.
– Kestävyydellä on erilaisia ulottuvuuksia; yleisimpiä ovat ekologisen ja sosiaalisen lisäksi kulttuurinen ja taloudellinen. Yhteiskunnassa talous aika pitkälle määrittelee, mutta ilman ekologista elämää meillä ei ole muitakaan ulottuvuuksia, sanoi Niilo.
Maailma on muuttunut ihmiskunnan kannalta varsin lyhyessä ajassa ja fossiilinen energia on se, mikä muutosta on ajanut. Ympäristö- ja monikriiseihin tulee yhteisöasujien mielestä vastata paikallisesti ja solidaarisesti. Omin käsin maata muokkaamalla ja kasveja kasvattamalla Uurassa vähennetään materiaalista ylikulutusta ja puretaan samalla riippuvuutta fossiilisista poltto- ja raaka-aineista.
Asunto-osuuskunta, kolme minitaloa
Perustajaviisikko oli tutustunut Omavaraopiston kurssilla Pohjois-Karjalassa. Yhteistä luonnonvaraista asumista varten perustettiin asunto-osuuskunta ja 17 hehtaarin tila kahden järven väliseltä kannakselta ostettiin omilla säästöillä.
Asukkaat ovat tehneet itse ison remontin. Uuran päärakennuksen lattia on uusittu ja taloon on muurattu leivinuuni ja takkoja. Monella asukkaalla on rakennusalan koulutuksia taustalla. Remontointi jatkuu. Tilalle tuli kesällä kolme minitaloa laajentamaan elintilaa.
Kulutuksen karsiminen on samalla yhteiskunnallisesti aktiivista elämää ja myös arkea, jota iso osa ihmisistä tällä planeetalla elää ikiaikaisten tapojen mukaan. Esitelmöitsijät kuvailivat elämäntapaa juurevaksi ja kauniiksi.
Kasiniemessä uudisasukkaat on otettu hienosti vastaan ja uuralaisilla on jopa edustus kyläyhdistyksen hallituksessa. Kun ihmiset ja palvelut vähenevät maaseudulta, olisi yhteisöllisessä asumisessa yksi vaihtoehto tyhjien talojen täyttämiseen ja paikallisyhteisöjen elävöittämiseen.
Uuralaiset kertoivat kuvin ja sanoin kotikiinteistöstään, jossa on jo kolme kasvimaata, maakellari, navetta, kaksi aittaa, riihi ja lato sekä biohiilikuoppa, joka kiinnosti olkkarilaisia. Biohiili on vegaaninen maanparannusaine, jossa hiilletyt risut kyllästetään käytteellä tai ihmispissalla, ja joka luovuttaa maassa ravinteita hitaasti. Uurassa on metsäpuutarha, lisäksi sieniä, marjoja ja villiyrttejä kerätään lähiluonnosta.
Työt ilman koneita
Jääkaappia Uurassa ei ole, vaan ruokia säilytetään kellarissa. Vesi tulee porakaivosta. Lämminvesivaraajaa tai suihkua ei ole: peseytyminen tapahtuu saunassa, järvessä ja pesulapulla. Polttopuut tehdään itse käsityökaluin – koti lämpiää puulla, koska se on teknologialtaan matalin vaihtoehto.
Perunat ja juurekset, joita Uurassa paljon syödään, tulevat omasta kasvimaasta. Proteiinin ja viljaruokien suhteen yhteisö on ostoruoan varassa.
Yleisö kysyi uuralaisten töistä. Joukossa on osa-aikainen kirjanpitäjä ja muurari, yrittäjiä sekä vapaa toimittaja ja Elonkehä-kulttuurilehden päätoimittaja.
Uura on jäsenilleen opetteluprojekti, sillä valmiita malleja ei Suomessa juurikaan ole. Omavaraopisto on ainoa laatuaan, Ruotsissa kymmenkunta ja maailmalla omavarailu on vielä paljon pidemmällä.
Yhdessä opetellaan myös sosiaalisen kestävyyden taitoja. Yhtenä ohjenuorana on NVC, joka suomentuu rakentavaksi ja myötäeläväksi vuorovaikutukseksi. Uurassa pidetään säännöllisesti piirejä, joihin kokoonnutaan puhumaan niin käytännön asioista kuin tunteiden jakamiseenkin. Piirissä jokainen vuorollaan saa puhua, ilman että kukaan keskeyttää tai kommentoi.
Yhteisistä asioista päätettäessä käytetään suostumuspäätöksentekoa, jossa asiaa käsitellään niin kauan, että kaikki voivat hyväksyä päätöksen.
Kylävaraisuudesta on tulossa tapahtuma Kokkopirtile helmikuussa. Tapahtuma on osa Päijät-Hämeen liiton ja LAB-ammattikorkeakoulun ilmastonmuutokseen sopeutumishanketta. Lehtijuttujen lisäksi Uuran arkea on taltioitu valokuvataiteilijan kuviin sekä Anna Kontulan kirjaan ”Mitä ajattelemme kun maailma loppuu?”