Hartauskirjoitus 1800-luvulta pääsi päivänvaloon ★

Pappilan remontin yhtey­dessä lattian alta löytyi vanha saarna tai hautajaispuhe. Historian­tutkija Minna Perälän mukaan käsialasta päätellen se voisi olla 1800-luvun loppupuolelta. Siinä on tyypillistä kristillistä sanomaa Jeesuksen opetuksista ja Jumalan luo kilvoittelusta.

—, hän ajattelee, on minulle turva hädässäni, H:n esirukouksessansa tuke vihollisiani vastaan, hänen veressänsä lohduten murheissani ja H:n esimerkissänsä johdatus elämän tielle. Maailman menot ei voi minun toivoni, minun tukeeni ryöstää. Levolla hän vastaanottaa ne vaiheet ja koettelemukset, kuin J:la hänelle määrrätjeten että J:la johdattaa häntä neuvonsa jälkeen, ja koska mailman ystävät vapiseevat vaaran lähestyessä niin hän pelkääimätä on itze hädässä, turvaava Vap:n lupaukseen: ”Älä pelkää sillä minä olen sinun kanssas, älä harhaele sillä minä olen sinun J:las, minä vahvistan, autan ja tuen myös sinua, minun vanhurskauteni oikial­la kädellä.
– h:n työnsä et tule hänelle raskaaksi, sillä hän tekee sen siunauksen toivossa, hänen leponsa on makea, sillä h:n mjelensä lepää Jesuksen helmassa, esimaussa siitä ihanaisesta levosta kuin on J:lan kansalle tarjona. Ja koska hän kuoleman uneen nukkuu, niin hän ilman peloota menee muutoksensa vastaan, ikävöitzevä kotomaahan, niinkuin matkansa vaivosta väsynnyt riemulla majahansa palajaa. Hän tjetää että H:n kärsimisensä haudassa loppuu, hän tietää että hän pimey­den kautta viedään J:lan valkeuteen, hän tietää että H:n sielunsa ehyeleiltä vielään Abramin helmaan, siihen majaan, jonka Jesus on uskovaisille valmistannut Isänsä huoneissa. Hautaan saakka ma häntä seurata tahdomme. Oi että me myös silmilläme voisimma seurata h:n vaelluksensa ijankaikisuuteen ja nähdä sen levon, jolla Hän duomion eteen astuu. Oi että me voisime käsittää sen autuallisen syleilemisen jolla hän Vapahtajaltansa vastaanotetaan, sen ilon äänen jolla hän pyhäin joukolta kohdataan ja ne riemuvirret, joihin Engeliten kanssa yhdistyi. Emme muuta toivottas, enkä pyytäis kuin että olla Jesuksen ystävät.
Mutta Cristityt! kuka siis on Jesuksen ystävä? mistä me hänen tunnemme? Jesus on antannut meille tunnustähden josta hän tuntee omansa; ” te olete minun ystäväni, hän sanoo, jos teette mitä minä teidän käsken ” Ulkonaisesta käytöksestä emme kuitenkan vakasti taida eroittaa kuka Jesuksen ystävä kuka vihollinen, sillä myös ulkokultaisuus voi ihmisten edessä päällensä ottaa nävön Jesuksen ystävästä.
Syvemmältä pitää tutkinto käymän ja sydäntä katzoman, joka on lähde kaikkeen tekoon, jonka päälle myös Jesus katzoo. Sydän siis on tutkittava asuko siinä palava halu ja järkähtymätöin pysyväisys Jesuksen käskyä tekemään, asuuko siinä nöyrä ja estämätöin kuuliaisuus Jesukselle. Näistä tunnustähdistä sinä tiedät jos olet Jesuksen ystävä, jos olet hänelle uskollinen ja rakas, Mutta Jesuksen käsky on että meidän pitää poisluopuman kaike synnistä ja saastaisuudesta. että aukasemme sydämeme h:n hengensä johdatukselle, joka on meidän päällemme vuodatettu Jesuksen käsky on että katkerasti kadumme meidän syntiset ajutuksemme ja tekomme, joilla olemme J:laa vihoittannut, että Jesuksen ansion tähden armoa ja laupiutta etzimme Jesuksen käsky on että paranname meidän elämätämme ja täydellista pyhitystä etzimme J:lan ja lähimmäisen vilpittomässä rakkaudessa, joka tulee uskosta Jesuksen päälle. Jos me näitä haluisesti ja kuuliaisesti teemme niin me Jesuksen ystävät olemme. Sentähden kallit Sjelut, jotka ollette tulleet (sen kaikitjetämän) J:lan edessä tunnustamaan teidän syntiänne ja niitä anteiksi anomaan, jotka aivotte Jesuksen armon atriasa etziä ja vahvistaa ystävyden Jesuksen kanssa, (pitäskåt itzekanssanne tämän, terpeellisten – – – ) J:lalta Jesuksen tähden armon ja laup– katzokat että, te mahdollisella valmistuksella sen viettäisitte, älköt laiminlyökö Jesuksen käskyjä, älkät niitä vastaan rikkoko, älket saattako kirouksen päälleme heltä joka on verensä teidän edestämme vuodattanut, vaan olkat aina nöyrät, kuuliaiset ja ahkerat H:n tahtoansa tekemän, löytäiksensä h:n ystävydensa ja saadaksenne h:n Kauttansa ijankaikisen elämän. herran Jesuksen armo olkoon teidän kanssane Amen.

Löytö on Perälän mukaan harvinainen, sillä kaikki asiakirjat kirjoitettiin ruotsiksi­ 1800-luvun lopulle asti. Tämä on siis vanhimpia suomenkielisiä Padasjoelta löyty­viä tekstejä.