Padasjoen viimeinen veteraani Viljo Pastila piti puheen maanantaina 27.4. Kansallisen Veteraanipäivän valtakunnallisessa pääjuhlassa Mikkelissä. Juhla näytettiin TV1:llä ja Yle Areenassa suorana.
Padasjoen vanhinta asukasta, 100-vuotiasta Viljo Pastilaa haastateltiin useaan mediaan sen jälkeen, kun hän oli pitänyt veteraanin puheen Veteraanipäivän juhlassa:
”Herra Tasavallan presidentti, arvoisat kutsuvieraat, hyvät kuulijat. Minulle on suuri ilo ja kunnia tuoda tänään veteraanin tervehdys vuoden 2026 Kansallisen Veteraanipäivän pääjuhlaan Mikkeliin.
Olen sotaveteraani Viljo Pastila Padasjoelta. Synnyin joulukuussa 1925, joten olin viimeistä saapumiserää, joka käskettiin rintamapalvelukseen. Osallistuin muun muassa Tuuloksen maihinnousun torjuntaan Laatokalla sekä Lapin sotaan. Kotiutuminen koitti 16.12.1945.
Hyvät kuulijat, kesäkuussa 1944 puna-armeijan tykistön jyly kantautui Valkeasaaresta tänne Mikkeliin saakka. Rauhan vuosikymmenten jälkeen joudumme jälleen todistamaan sotaisia näkymiä, kun aivan rajamme tuntumassa sijaitsevat öljysatamat roihuavat tulessa. Onpahan Suomeenkin harhautunut jokunen drooni. Lintukotomme taivaanrannalla on kirjaimellisesti tummia pilviä, mikä nostaa pintaan kipeitä muistoja ja huolta tulevasta.
Sotasukupolven kohdalle sattui raskas taakka, kun jouduimme ase kädessä puolustamaan maamme itsenäisyyttä pitkät sotavuodet. Sotaa ei voi ymmärtää, ennen kuin sen itse kokee. Kukaan sotaan joutunut ei toivo koskaan enää sitä kokevansa.
Sodan päätyttyä edessämme olivat vielä maan jälleenrakentaminen, evakoiden asuttaminen ja sotakorvausten maksaminen. Kaikesta tästäkin kuitenkin selvittiin.
Noihin muutamiin virkkeisiin tiivistyy yli vuosikymmenen mittainen kurimus, jolloin meitä sodan kokeneita todella koeteltiin niin rintamalla kuin kotirintamalla ja vielä sotavuosien jälkeenkin. Itsenäisyytemme säilyi, mutta sen hinta oli kova.
Olen pohtinut, mistä me löysimme aikanaan sen sisäisen voiman, joka sai yrittämään silloinkin, kun kaikki toivo alkoi olla jo mennyttä? Ehkäpä tärkeintä oli kansamme yhtenäisyys. Tavoitteemme varjella Suomen itsenäisyyttä oli yhteinen ja kirkas.
Yhtenäisyytemme taas rakentui arvoillemme, kuten uskoon tulevaisuudesta, uhrautuvaisuudesta, periksiantamattomuudesta ja velvollisuudentunnosta. Nämä arvot patinoitiin kansamme henkiseen ytimeen rankan sisällissotamme jälkeen 1920–1930-luvuilla, ja ne karkaistiin sotavuosina. Nuo arvot kantavat yhä tänäänkin.
Hyvät kuulijat, keskeisin viestini sotasukupolvelta tähän juhlaamme on usko tulevaisuuteen. Epävakaasta tilanteesta ja kaikesta arjen kitinästä ja kipunoinnista huolimatta yhteiskuntamme on edelleen puolustamisen arvoinen. Sen pohjalle on hyvä rakentaa kansamme tulevaisuutta.
Me elimme ajan, jolloin maailma tuntui sortuvan. Nyt elämme aikaa, jolloin maailma tuntuu horjuvan. Me selvisimme yhteisten arvojemme, asenteemme ja tahtomme voimalla. Näillä eväillä selviämme tänäänkin. Aina on toivoa!
Tämä onnistuu kuitenkin vain yhteen hiileen puhaltamalla, aivan kuten me teimme yli 80 vuotta sitten ja sodan jälkeen. Kaveria ei silloin jätetty, eikä jätetä tänäkään päivänä.
Näillä veteraanin terveisillä toivotan meille kaikille oikein hyvää Kansallista Veteraanipäivää.”
Reserviläisten kunnianosoitus
Padasjoella Veteraanipäivänä laskettiin seppele Kunnia Isänmaa –paasille.
