Tämän viikon aiheena kirkkovuodessa on ”Elämän leipä”. Kun puhutaan leivästä, aihe on hyvin kotoinen. Onhan kyse niin maallisen kuin hengellisenkin elämän perustuksesta.
Mieleeni nousee lapsuudenkotini Koivumäen pirtti Nyystölässä, jossa kahden viikon välein leivottiin suuri määrä ruisleipiä. Taikinatiinu otettiin muurinpäältä, taikina alustettiin ja kun se oli kohonnut, äiti taputteli taikinaa ja merkitsi kevyesti kämmenen reunalla ristin sen päälle. Taikinan levättyä hetken, siitä leivottiin reikäleipiä ja paistettiin pirtin uunissa. Viimeinen satsi jäi uuniin yön yli, josta tuli ”uunivuntunutta” leipää, sitä kaikkein parasta!
Se oli aina jotenkin pyhä tapahtuma. Näin meille annettiin jokapäiväinen leipämme, jonka viljakin oli kasvanut ikkunasta näkyvällä omalla pellolla. Kaikesta tästä me iloitsimme ja kiitimme.
Jeesus sanoi itsestään, että Hän on Elämän leipä. Jeesus sanoo myös, että ei ihminen elä pelkästään leivästä, vaan jokaisesta sanasta mikä tulee Jumalan suusta. Tarvitsemme siis elääksemme myös Jumalan sanan leipää, elämän leipää. Tässä puolipaastosunnuntain aiheessa ajatuksiamme kuljetetaan kohti Jerusalemin suurta Pääsiäistä, jossa Jeesus tulisi valmistamaan tämän Elämän leivän.
Jeesus sanoi: ”Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.”
He sanoivat: ”Anna meille aina sitä leipää.” Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” (Joh.6:33-36)
Koivumäen leipä suuren perheen ravinnoksi paistettiin pirtin uunissa. Taivaallinen leipä koko ihmiskunnan ikuiseksi ravinnoksi paistettiin kahden tulen välissä. Se tapahtui Jeesuksen Getsemanen taistelussa ja Golgatan ristinkuolemassa. Toiselta puolelta poltti Jumalan rakkaus langennutta ihmistä kohtaan ja toiselta puolelta poltti Jumalan viha syntiä vastaan. Siinä valtavassa rakkauden ja vihan puristuksessa Poika uhrattiin maailman syntien tähden. Se uhri kelpasi Isälle, Jumalalle. Sovitus oli täydellinen. Siinä meidän syntimme kuitattiin, velat maksettiin ja kuolema voitettiin. Ovi avattiin paratiisiin jokaiselle syntiselle. Joka sen uskoo, saa sen omistaa, sanoi Luther.
Elämän leipää tarjotaan tänäänkin elävässä Jumalan sanassa ja pyhissä sakramenteissa. Elämä on armonaikaa. Ylösnousseen Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä on anteeksiantamus.
Eero Nieminen