Tänä vuonna Padasjoen lukiosta valmistui yhdeksän ylioppilasta ja yksi lukion päättötodistuksella. Peruskoulunsa päättäviä oli 21.
Kevätjuhlat sujuivat perinteisin menoin Pappilanmäen koulun salissa, jossa ensin yläkoululaiset pitivät oman juhlansa ja tämän jälkeen vietettiin lukion kevätjuhlaa, jossa uudet ylioppilaat saivat painaa lakin päähänsä.
Yläkoulun juhlassa kuultiin rehtori Pirjo Ala-Hemmilän puhe ja musiikkiesityksiä. Rehtori korosti puheessaan ihmissuhteiden ja hyvän työyhteisön merkitystä.
– Työyhteisö laajenee teihin oppilaisiin, vaikka hölmöilyt silloin tällöin laskevatkin hyvinvointia, – – kuitenkin, se paras työhyvinvointi nousee teistä oppilaista.
Rehtori myös kiitteli verso-oppilaita eli vertaissovittelijoita, joiden ansiosta koulussa on opittu selvittämään konflikteja pysähtymällä asian äärelle yhdessä.
– Tällainen on ihan valtavan hieno taito. Jokainen ihan varmasti hyötyy näistä taidoista jossain vaiheessa elämäänsä.
Juhlan loppupuolella kuultiin myös ysiluokkalaisten yhdessä kirjoittama puhe, jonka pitivät Meeri Taipale ja Elina Virtanen. Ysien puheessa muisteltiin lämmöllä koko yhdeksänvuotista koulutaivalta ja opettajia, jotka erilaisine persoonineen ovat olleet mukana matkassa. Erityiskiitoksia yseiltä sai luokanvalvoja Pirjo.
Riemuylioppilaat vuosimallia -76’
Tänä vuonna riemuylioppilaiden puheen pitivät vuonna 1976 valmistuneet Heljä Hirvonen ja Mikko Kallioinen. Kumpikin muisteli omaa opinto- ja työuraansa, toinen hammasteknikkona, toinen metsäalalla monia työpaikkoja kokeneena.
Hirvonen muistaa penkkareiden jääneen heiltä väliin.
– Opettajat olivat hermostuneet aiempien vuosien “roustauksista”, joka meiltä kiellettiin. Niinpä me suutuimme ja jätimme penkkariajelut pitämättä.
Ylioppilaille riemuylioppilaat halusivat korostaa maailman olevan täynnä mahdollisuuksia ja avoin. Arvosanoilla ei loppupelissä ole niin paljon merkitystä, kouluja voi käydä tai olla käymättä joka tapauksessa. Stipendinsä riemuylioppilaat myönsivät Wilma Heinoselle.
Ylioppilaiden puheen piti Aada Nieminen. Puheen olivat kirjoittaneet Aada Nieminen ja Wilma Heinonen. Puheessa he muistelivat haaveammatteja, kuinka moni halusi päiväkodissa olla astronautti tai prinsessa, mutta nyt heiltä odotetaan oikeita vastauksia.
– ”Rehellisesti emme ehkä itsekään täysin tiedä. Tämä on aika tehdä virheitä ja oppia niistä, rakastua, riidellä ja jäädä jumiin. On mahdollista muuttaa mieltään moneen kertaan, sillä mikään ei ole lopullista.”
Puheessa huomioitiin myös se, kuinka kaikilla maailman lapsilla ja nuorilla ei ole samanlaista oikeutta tällaiseen koulutiehen.
– ”Padasjoen lukio on opettanut minua kuuntelemaan ja ymmärtämään – ajattelemaan kaikkia niitä mielipiteitä, joita ei ole vielä sanottu. Ajattelemaan kaikkia niitä lapsia, nuoria ja tyttöjä, jotka eivät kenties koskaan pääse vaikuttamaan maailmaan, joka juuri heihin niin kovasti heijastaa.”
Puheesta heijastui myös ylioppilaiden tulevaisuususko:
“Edessä on tulevaisuus, joka on avoin, arvaamaton ja osin pelottavakin. Haluan muistuttaa, että tulevaisuus on meille avoin ja kaikki on vielä edessä.”
Suvivirsikin kajautettiin komeasti kummassakin juhlassa viime aikojen kohuista huolimatta.