Lääninrovasti Heikki Pelkonen puhui tiistaina 17.2. Olkkarilla Padasjoen kirkollisesta esineistöstä, josta osa on luovutettu vain säilytykseen museolle.
Padasjoen muinainen sakraaliesineistö oli jäänyt vaivaamaan Pelkosta. Hän oli nimittäin yrittänyt saada palautetuksi Padasjoelle kuuluvia kirkkoesineitä, mutta projekti jäi kesken Pelkosen jättäessä Padasjoen kirkkoherran tehtävän.
– Padasjoen seurakunnan vanhaa esineistöä on talletettu 1800–1900-lukujen taitteessa kolmeen eri museoon. Museoiden synty ja esineistön kerääminen niiden suojiin oli osa kansallisuusaatteen nousua maassamme. Museoiden edustajat tekivät seurakuntiin keräilymatkoja hieman samaan tapaan kuin Elias Lönnrot oli kerännyt kansanrunoutta hieman aiemmin.
Ennen vuosituhannen vaihteessa tehtyä kirkon remonttia Pelkonen teki töitä etenkin sen eteen, että kuorikrusifiksi saataisiin palautettua.
– Se on edelleen mahdollista saada takaisin.
Padasjoella on ollut kirkko jo ainakin 1400-luvulla. Sinne oli hankittu veistoksia, joista tunnetuin on Kansallismuseossa näytteilläkin ollut Pyhän Birgitan patsas.
Neljä puuveistosta Kansallismuseossa
Arvokkaimmat esineet talletettiin vuonna 1898 Kansallismuseoon. Helsingissä ovat Padasjoen keskiaikaisen kirkon veistokset Apostoli Paavali, Pyhä Olavi, Pyhä Anna ja Pyhä Birgitta. Ne ovat nykyään valtion omaisuutta.
– Oli toisaalta myös hyvä, että pyhimyspatsaat otettiin talteen, sillä katolisen ajan päätyttyä näitä patsaita oli siirretty varastoihin. Aika moni vanha esine pelastui tuleville sukupolville.
Pelkosella oli esittää pöytäkirjanote kirkonkokouksesta heinäkuulta 1898. Siinä todetaan, että ”muutamat kellotapulissa nykyään säilytetyt puukuvat päätettiin luovuttaa historialliselle museolle Helsingissä”. Viikkoa myöhemmin päätös oli kuulutettu kirkossa ja tullut voimaan.
1907 Hämeen museoon Tampereelle annettiin säilytettäväksi silkkinen Hämeen vaakunalippu, Horn-suvun vaakuna, Kristus ristillä –krusifiksi sekä ”muutamia wähempi arwoisia tauluja”. Kirkonkokouksen pöytäkirjassa syyskuulta 1907 on mustaa valkoisella, että Padasjoen muinaismuistoesineitä luovutetaan sillä ehdolla, että ”niitä museossa talletetaan Padasjoen seurakunnan omaisuutena”.
Sen sijaan Hämeen museon asioitsijan tekemään ehdotukseen kynttilänjalkojen, lampetin ja puukruunun luovuttamisesta ei seurakunta tahtonut suostua.
Viimeisen, 10 esinettä käsittäneen talletuksensa seurakunta teki vuonna 1915 Hämeenlinnan kaupungin historialliseen museoon, jonka Padasjoella syntynyt A.Th.Böök oli perustanut. Nykyisin se on kaupunginmuseo.
– Hämeenlinnaan annettiin pyhää ehtoollista kuvaava alttaritaulu, joka oli 1700-luvun puolivälistä peräisin. Tekijä on tuntematon. Taulu on poistettu kirkosta 1898–1900, jolloin kirkkoon hankittiin uusi alttaritaulu ja irtaimistoa. Piispantarkastusmuistiosta löytyy, että jo 1869 alttaritaulu oli haluttu korvata, sillä ”se ei herätä hartautta”, kertoi Pelkonen.
Hämeenlinnaan päätyi myös tiimalasi ja kolehtiarkku 1700-luvulta sekä ehtoollisleipäpannu, takorautainen kynttilänjalka, kasukka vuodelta 1732, tinainen kastemalja 1700-luvulta, surusauva ja kristusta esittävä öljymaalaus 1700-luvun puolivälistä, maalarina Lars Hasselbom. Myös kristuksen ruoskimista esittävä maalaus on Hämeenlinnassa.
Paavali, Olavi, Anna ja Birgitta veistoksina
Pyhän Paavalin veistos on tehty 1400-luvun lopulla. Seisovan pyhimyksen hahmo on korkeudeltaan 94 cm ja siinä on säilynyt melko paljon ihonväriä sekä mustalla piirretyt kulmakarvat, ripset ja kynsien rajat. Puvussa on vihreää, hihan vuorit keltaiset. Viitassa on punaista ja sen vuori on sininen.
– Veistos on valmistettu yhdestä puusta, lukuunottamatta oikeaa kättä, joka puuttuu.
Paavalin tunnistaa kirjakääröistä, kirjasta tai miekasta. Rooman kansalaisena hänet mestattiin miekalla.
Pyhän Olavin patsas on noin vuodelta 1300. Valmistuspaikka on ehkä Ruotsi, eikä materiaalistakaan olla varmoja. Se on kuitenkin veistetty yhdestä puusta lukuunottamatta penkin sivuja ja hävinnyttä kruunua. Öljyväri on säilynyt hyvin, vyö ja viitta ovat kullattuja. Olavi on puolimetrinen. Piilukirves on hänen tunnusmerkkinsä, se näkyy myös Sysmän vaakunassa: Sysmässä on ollut Pyhän Olavin kirkko.
– Tuhatluvun molemmin puolin elänyt Olavi Haraldinpoika oli viikinki ja Norjan kuningas, joka vakiinnutti kristinuskon Norjassa käännytyksillä. Hänen haudastaan tuli Pohjoismaiden keskeisin pyhiinvaelluskohde.
Olavi oli Marian ohella Suomen suosituin pyhimys. Olavinlinna on hänen mukaansa nimetty.
Annan patsaassa (66 cm) hän on itse kolmantena, sillä pyhimys kannattelee käsivarrellaan Neitsyt Mariaa ja toisessa, puuttuvassa kädessä on ollut ilmeisesti Kristus.
– Pyhä Anna kolmantena oli suosittu aihe 1300-luvulta lähtien etenkin saksalaisessa taiteessa. Nämä Anna-veistokset tuovat esille sukupolvien välisen jatkumon. Raamattu ei kerro Annasta mitään, mutta kristillinen traditio tietää hänestä jotakin. Hän yritti pitkään saada lasta miehensä Joakimin kanssa, kunnes syntyi Maria. Luther rukoili Pyhää Annaa ja lupasi ryhtyä munkiksi, jos selviytyy myrskystä.
Padasjoen veistoksista tunnetuin on Pyhä Birgitta, joka on ajoitettu 1440-luvulle. Se on tammea, 57 cm ja valmistettu Lyypekissä.
– Hansakaupunkien käsityöläisten veistoksia tuli kauppiaiden mukana tänne Pohjolaankin.
Birgitta Birgerintytär (1303–1373) naitettiin 13-vuotiaana, sai kahdeksan lasta ja lähti miehensä kanssa pyhiinvaellukselle Santiago se Compostelaan, jonka paluumatkalla mies kuoli. Birgitasta tuli pyhimys lokakuussa 1391.
– Hän oli vaikutusvaltainen nainen, neuvoi jopa Ruotsin kuningasta politiikassa.
Paavi antoi luvan birgittalaisluostarin perustamiseen vuonna 1370.
– Turussa on birgittalaisluostari tänäkin päivänä ja jos edullista majoitusta Turusta tarvitsette, niin voin suositella, vinkkasi Pelkonen.
Birgitalle omistettuja kirkkoja on Suomessa ollut paljon muitakin kuin Padasjoella. Birgitan rukous on säilynyt näihin päiviin: ”Herra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan”.
Krusifiksi lojuu varastossa
Pelkosen hartaana toiveena on, että Padasjoen krusifiksi luovutetaan takaisin. Hän kävi aikanaan vuosien ajan kirjeenvaihtoa Tampereen museonjohtajan kanssa.
– Kun sain todistettua, että se on Padasjoen seurakunnan omaisuutta, johtaja perusteli että esine on kulttuurihistoriallinen. Mutta kun se ei ole nähtävillä, vaan museon varastossa.
Tuolloin vedottiin myös siihen, ettei Padasjoen kirkko ole sopiva paikka niin arvokkaalle esineelle. Sieltä puuttui vielä tuolloin mm. hälytysjärjestelmä.
Tämä krusifiksi halutaan takaisin Padasjoelle.
Tamminen krusifiksi on 1460-luvulta, mutta taustaristi on vuodelta 1842. Kristusta alettiin kuvata ristiinnaulittuna vasta 400-luvulla, kun ristiinnaulitseminen kiellettiin. Keskiajan kirkoissa, Padasjoellakin, krusifiksi sijaitsi kuoriaukossa eli alttarialueen reunalla. Se oli joko ripustettuna katosta tai asetettu erityiseen kuoripalkkiin.
– Risti muistuttaa pyhän rajasta, että Kristus on alttaripöydällä kohdattavissa ehtoollisen sakramentissa.
Yleisöstä toivottiin vanhan kirkon esineitä näytteille. Puhetta oli myös alttaritaulun reiästä, jonka punaiset tekivät pistimellä 1918 pitäessään kirkkoa hevostallina. Kappeliseurakunnalle esitettiin toivomus, että säilytyksessä olevat arvoesineet saataisiin takaisin Padasjoelle.