Tuntuu hyvältä, että joulun aika päättyy juuri loppiaisen sanomaan pimeydessä loistavasta tähdestä. Toissa sunnuntaina vietimme kolmatta sunnuntaita loppiaisesta ja edessämme on tie kohti tuntematonta tulevaisuutta.
Maailmantilanteessa todistamme parhaillaan tähänastisen järjestyksen murtumista. Samalla odotamme pysyvää turvaa, joka on vankalla perustalla.
Harvoin on vuodenvaihde merkinnyt niin suuria muutoksia kuin tämän vuoden alku on tuonut mukanaan. Vahvemman oikeus on syrjäyttänyt kansainväliset sopimukset, jotka ovat erityisesti pienten maiden turvana.
Juuri nyt tarvitaan evankeliumin sanomaa armosta ja toivosta: Jumala on linnamme ja vahva turvamme, joka ei järky. Maailman tilanne heijastuu monella tavalla tavallisen ihmisen elämään. Siksi tarvitaan rohkeutta luottaa Jumalaan ja turvautua uskolla evankeliumiin.
Jesajan kirjassa meille luvataan: ”Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä…. Hän sinun opastajasi, ei enää kätkeydy. Omin silmin sinä saat nähdä hänet. Aina kun olet eksymässä tieltä, milloin oikeaan, milloin vasempaan, sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen:
”Tässä on tie, kulkekaa sitä!” (Jes. 30:18–21).
Kristinuskon perusta on pysynyt samana 2000 vuotta. Kirkon tehtävänä on nytkin pysyä ihmisten rinnalla, jotka etsivät kestävää perustaa uskosta Jumalaan, samalla kun työttömyys, sodan pelko ja sosiaaliturvan heikennykset aiheuttavat epävarmuutta ja turvattomuutta.
Loppiaisaika lähettää meidät eteenpäin Sanan tähden valaistessa tietä, tuntemaan Jeesusta ja turvautumaan häneen maailman Vapahtajana.
Loppiaisen tähti on paitsi johdattaja Jeesuksen luo, myös itse Jeesus. Hän sanoo Johanneksen evankeliumissa itsestään: ”Minä olen maailman valo, joka seuraa minua ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Näin toteutuu profeetta Jesajan lupaus, jota luetaan joulun pyhinä: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa loistaa kirkkaus.”
Jeesus valaisee valollaan maailman ja osoittaa, että hänen valonsa voittaa pimeyden vallan. Samalla Jeesus valaisee meidän sisimpämme, niin että näemme kirkkaasti, missä olemme toimineet rakkaudettomasti ja rikkoneet Jumalan tahdon. Jeesuksen valo ohjaa meitä parannukseen ja etsimään anteeksiantamusta hänen rististään.
Jeesuksen valo on viime kädessä Jumalan rakkautta, joka loistaa ristiltä. Padasjoen kirkon alttaritaulu, Alexandra Frosterus-Såltinin maalaus ylösnousseesta Jeesuksesta ja pelästyneistä vartiosotilaista puhuu Jeesuksen saavuttamasta voitosta yli kuoleman.
Pekka Särkiö, kenttäpiispa emeritus