Padasjoen Pappilan remontista oli kova vääntö vielä tiistai-illan 27.1. kirkkovaltuustossakin. Äänin 21–7 saneeraus päätettiin kuitenkin toteuttaa.
Kappeliseurakunta saa viimein kokoontumistilat, kun Pappilan korjaus- ja muutostyö keväällä alkaa.
Kirkkovaltuutetut käyttivät runsaasti puheenvuoroja puolesta ja vastaan. Vastustajat esittivät uudisrakennusta, joka olisi vaatinut kaavamuutosta ja vienyt suunnitteluineen paljon aikaa. Puolustajat huomauttivat, että jo 170 000 euroa on käytetty Pappilan tutkimuksiin ja suunnitteluun. Kesäkuussa 2024 Pappilan myynti hylättiin ja tehtiin päätös hankesuunnittelusta. Kesäkuussa 2025 hankesuunnitelma oli valmis.
Pappila oli yleisökyselyssä padasjokelaisten valinta ja myös kappelineuvosto oli asiasta yksimielinen.
– Eri vaihtoehdot uuden toimintatilan hankkimiseksi Padasjoen seurakunnallisen toiminnan käyttöön käytiin huolellisesti läpi. Pappilan säilyttäminen ja kehittäminen kappelin kokoontumistilaksi on myös samalla kulttuurihistoriallisen teko, sanoi kappelin puheenjohtaja Essi Nieminen.
– Kun korjauksen rahoitus saadaan entisen Padasjoen seurakunnan maaomaisuutta myymällä, sukupolvien perintö koituu nykypolven hyväksi. Uskon vakaasti, että tämä on padasjokelaisia ja paikkakunnan historiaa kunnioittava ratkaisu. Toimintakin vireytyy, kun saadaan vihdoinkin selkeyttä tähän tilakysymykseen.
60 hengen laajennettavissa oleva kokoontumistila on riittävä kappelin tarpeisiin. Tilastot viimeisen viiden vuoden ajalta kertovat, että muistotilaisuuksien osallistujamäärä on keskimäärin noin 30 henkeä. Kuten Mira Vilkman korosti, suurempiin kokoontumisiin voidaan vuokrata tarvittaessa muita tiloja.
– Pappila on 200 vuotta vanha, hyväkuntoinen ja käytössä. Seurakuntakoti on noin 50-vuotias, käyttökiellossa, ei voida korjata, muistutti Vilkman.
Kirkkovaltuutettujen keskuudessa myös ihmeteltiin viime hetken kiistelyä. Puheenvuoroissa huomautettiin, että pykälän aihe on urakoitsijan valinta ja Pappilan korjaamisesta on päätetty jo aiemmin. Hyvänä nähtiin, etteivät seinät lisäänny. Lisäksi mainittiin, että hyvässä kunnossa oleva antiikkipappila menee varmaan tarvittaessa paremmin kaupaksi kuin uudehko seurakuntakeskus.
Kiinteistöpäällikkö Keijo Kokko näki korkeampaa johdatusta siinä, että väistötilat seurakuntatoimistolle löytyivät viereisestä Pikkupappilasta vuokralaisen lähdettyä. Urakoitsijaksi valittiin Lahden Rakentava kokonaishintaan 1,7 milj. euroa, mikä vastaa myymättä olevien Mustalahdentonttien arvoa.
Pelisäännöt takaisin valmisteluun
Pelisäännöistä käytiin myös pitkällinen keskustelu. Lopulta ne päätettiin äänestyksen jälkeen palauttaa valmisteluun äänin 17–11.
Useampi puhuja tarttui erityisesti sananvapauden rajoittamiseen ja puolivuosittaiseen arviointiin. Moni näki pelisäännöt pikemminkin huoneentauluna kuten kunnissa.
– Tämä on perustuslaillisen sananvapauden vastaista ja myös demokraattisen päätöksenteon vastaista toimintaa. Tämäkö on se tapa, jolla seurakunta pakottaa valtuutettuja pitämään suunsa kiinni ja olemaan samaa mieltä kuin esittelijä, kyseli Vilkman, ja siteerasi Suomen perustuslakia ja YK:n ihmisoikeusjulistusta.
– Uhkailu ja kiristys ei ole oikea tie. Se ei myöskään edesauta sitä, että jo nyt on hyvin vaikeaa saada ehdokkaita syksyn seurakuntavaaleihin.
Essi Nieminen kannatti Vilkmanin vastaesitystä.
– Kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä on riittävät ohjeet luottamusihmisenä toimimiselle. Asiakirjan suhde Hollolan seurakunnan johtosääntöön ei käy ilmi: korvaako se sen osittain ja millä tavalla, sanoi Essi Nieminen.
– Pelisäännöt-asiakirjassa todetaan, että ” johtavissa tehtävissä olevat luottamushenkilöt ovat omassa puheenjohtajan tai työryhmän johtajan tehtävässään muuhun ryhmään nähden työnantajan edustajia”. Kirkkolainsäädännössä ei tällaiselle säännölle ole vahvistusta. Arvioinnissa on epäselvää, kuka tai ketkä sen suorittavat.
Liisa Korpela otti esiin, ettei muissa seurakunnissa ole vastaavaa valtuustotason sääntöpäätöstä.
– Tämä tuo seurakunnalle negatiivista julkisuutta.
Myöhemmin esitettiin, että kiistanalaiset kohdat on syytä vielä läpi.