– Asia on tärkeä, nälkävuodet ovat koetelleet koko Suomea ja myös Padasjokea. Kiitos Ilari Hakialle, kun olet halunnut muistaa niitä noin 200 000 suomalaista, jotka menehtyivät suurina nälkävuosina 1866–68, totesi pappi Pekka Särkiö Nälkävuosi-muistomerkin paljastustilaisuudessa 27.9.
– Useana keväänä talvi piti otteensa, eikä kylvötöihin päästy ajoissa. Loppukesällä halla vei senkin viljan, joka oli ehtinyt kasvaa. Nälän heikentämät ihmiset lähtivät kodeistaan kerjuulle.
Särkiö huomautti, että Padasjoellakin kuoli paljon muualta tulleita oman pitäjäläisten lisäksi.
– Heidän joukkohautansa on kirkon lähellä.
Poikkeuksellisten säiden lisäksi nälänhätään ajoi hallituksen linja: se kannusti siirtymään karjataloudesta viljanviljelyyn, koska se oli valtiolle taloudellisesti tuottoisampaa.
– Suurten nälkävuosien aikaan Särkiöisten mailla Miestämä-järven rannalla asui Pekka-niminen salojen eläjä. Hänellä oli kivistä kaskimaata ja pieniä ahoja, lisäksi järven pohjassa oli paaluista ja puuliisteistä tehtyjä katiskoita. Niitä hän kävi kokemassa yhdestä puusta koverretulla ruuhellaan.
Särkiön mökkimaisemissa on säilynyt myös runsaan metrin pituisia ja puolen metrin levyisiä kuoppia, joissa paahdettiin petturullista pois kitkerä hartsi ennen petun jauhamista jauhoksi.
– Historia opettaa meitä katsomaan eteenpäin ja varautumaan. Nykyihminen on heikoilla, jos kaupoista loppuu tavara tai viljelijät lakkaavat viljelemästä.
Särkiö painotti omavaraisen maatalouden olevan meille elinehto: maatiloja kuitenkin lopetetaan ennätysvauhtia. Särkiö harrastaa vaimonsa kanssa Padasjoella mehiläistarhausta ja kotona Lahdessa heillä on kanala ja viljelypalsta.
Salpausselän seurakunnan kappalaisena toimiva Särkiö on juuri valittu Mikkelin hiippakunnan pappisasessoriksi.
1700-luvun rukiintähkiä seppeleessä
Muistomerkin suunnitellut ja toteuttanut Ilari Hakia kävi omassa puheessaan läpi historian vaiheita, jotka johtivat nälkävuosiin, sekä merkkiprojektia. Satoja kiviä läpikäynyt Hakia oli jo tehnyt valinnan, kun huomasi sattumoisin ohiajaessaan puhuttelevan järkäleen. Sen edustalle ladotut pienemmät kivenmurikat kuvaavat pääkalloja: tienvieriin ja metsiin nääntyneitä kerjäläisiä. Keskellä on kaikkein pienimpiä kiviä muistuttamassa syntymättömistä keskenmenneistä nälkävuosien uhreista.
Hakia oli taiteillut myös pihtakuusesta seppeleen, jossa oli ainutlaatuinen koriste. 1700-luvulta peräisin olevia rukiintähkiä löytyi parikymmentä vuotta sitten Hakian talon lattiaremontissa ja nyt osa niistä päätyi julkisesti esille Nälkävuosi-paasin paljastustilaisuudessa.
Kutsuvieraat totesivat uuden muistomerkin toimivan myös merkkinä ohikulkijoille, onhan Nuijapatsas kauempana tiestä. Kävijöitä varten toivottiin parkkipaikkaa pellonkulmaan, nyt vierasjoukon autot täyttivät lähellä olevat kaksi bussipysäkkiä ja tienvieret. Nähtävyyskohde kaipaa myös penkkejä.
Hakialla on jo seuraava projekti työn alla, mutta se paljastetaan vasta myöhemmin.
– Seurakunnalle olen esittänyt myös sankarivainajien nimitaulun siirtämistä käyttökiellossa olevalta seurakuntakodilta vitriiniin sankarihautausmaalle.