– Me ollaan niin onnellisia täällä. Heti, kun saapuu pihaan, niin rauha laskeutuu ja stressi vähenee. Tässä on luonto ja Päijänne vieressä, sanoo Sari Mälkiä-Saarinen, joka on yhdessä Padasjoelta kotoisin olevan puolisonsa Ismo Saarisen kanssa asettautunut asumaan Nyystölään.
Pariskunta on puolentoista vuoden aikana remontoinut kokonaan Ismon lapsuudenkodin ja siistinyt pihapiiriä.
– Halusimme tontille valoa, niinpä puita hakattiin paljon pois, muun muassa jättimäinen vaahtera. Lapsuudessani vaahteran alla sijaitsi keinu, jossa istuin isoäidin kanssa katselemassa lintukirjaa ja opettelemassa eri lintulajeja, kertoo Saarinen.
Pihalle istutetut perennat pääsivät loistamaan viime kesänä, kun varjostavat ja elinvoiman vieneet puut olivat poissa. Vanhasta pihapiiristä löytyy myös omenapuita ja viinimarjapensaita, jotka tuottavat yhä satoa.
– Äitini Maila asui tässä, kunnes ilman mukavuuksia olleessa talossa elämä kävi liian raskaaksi ja äiti muutti kirkonkylälle. Vuosia hän kuitenkin palasi tänne aina keväisin ja muutti syksyllä takaisin kerrostaloasuntoonsa. Aivan viime vuosina hän ei enää jaksanut muuttaa tänne kesäksikään ja pihapiiri alkoi pikkuhiljaa villiintyä.
Maila Saarinen nukkui pois kaksi vuotta sitten ja eteen tuli valintatilanne, jossa oli kolme vaihtoehtoa: antaa talon rapistua paikoilleen, koittaa myydä kiinteistö tai ryhtyä remontoimaan sitä.
– Punnitsimme vaihtoehtoja yhdessä Sarin ja poikani Erkon kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että edellisten sukupolvien työtä kunnioittaen teemme tästä minulle ja Sarille loppusijoituspaikan, sillä tämä paikka on ollut meille kaikille sellainen turvasatama elämän varrella.
Remontointi alkoi talon siivousurakalla: tyypilliseen tapaan taloon oli kertynyt kolmen edellisen sukupolven takaiset tavarat. Päärakennus on nyt remontoitu katosta lattiaan ja laajennettu toisesta päädystä kolmisen metriä, jotta taloon saatiin sisäsauna ja -vessa.
– Talo on remontin osalta valmis, mutta sisustus on vielä kesken, sillä kaikki tavarat eivät ole vielä löytäneet paikkaansa. Seuraavaksi työn alle tulee pihasauna, sillä pidämme mukavuuksista, mutta haluamme säilyttää myös mökkifiiliksen ja laittaa välillä puulämmitteisen pihasaunan pesään puita, kertoo Mälkiä-Saarinen.
Pitkän linjan ”metsäteollisuusukko”
Ismo Saarinen on omien sanojensa mukaan pitkän linjan metsäteollisuusukko. Hän on käynyt aikanaan koulunsa Padasjoella lukiota myöten. Lukion jälkeen Saarinen lähti opiskelemaan puukaupallisen linjan metsätalousinsinööriksi.
– Koulutus valmisti meitä metsäteollisuustuotteiden ulkomaankauppaan. Pienen Länsi-Suomen sahakierroksen jälkeen menin Ensolle töihin ja olin siellä 35 vuotta. Aloitin Haminassa, Summan tehtaalla, josta siirryin Kotkaan. Kotkasta lähdin USA:han ja noin kuusi vuotta kului Amerikoissa. Sieltä muutin takaisin Imatralle, Imatralta Lahteen ja vielä kerran takaisin Imatralle.
Lopulta Saarinen kuului Stora Enson edellisen toimitusjohtajan Annica Berskyn lähijohtoryhmään ja toimi pakkauskartonkidivisioonan innovaatio-, tutkimus- ja tuotekehitysjohtajana.
– Teimme uusia tuotteita kuidusta ja tuotestrategioita eri tehtaille. Jotkut padasjokelaiset luokkakaverit olivat niin eteviä, että he löysivät täältä paikallisesti työtä, esimerkkinä Rantasen veljekset Kalevi ja Reijo. Perheyritys työllistää yhä ison joukon muitakin ja kunnioitan suuresti heitä ja monia muita paikallisesti onnistuneita. Itse kuulun siihen porukkaan, joka ei keksinyt mitään ja lähti pitäjän ulkopuolelle kokeilemaan siipiään.
Kun koronavuodet tulivat, kaikki pysähtyi kuin seinään, ja Saariset lähtivät Saimaan mökille koronapakoon.
– Lopetin syksyllä -21 työt Ensolla. Hyvin pian tämän jälkeen kontaktiverkosto alkoi soitella ja kysellä minua avuksi eri projekteihinsa. Niinpä perustin oman yrityksen, jonka kautta teen projektijohtamista ja konsultointia metsäteollisuus-, pakkaus- ja pakkausautomaatiohommiin liittyen.
Kunnalle positiivista palautetta
Taloa remontoidessa oli itsestään selvää, että korjaustyöhön käytetään mahdollisimman paljon paikallisia tekijöitä.
– Otin yhteyttä Veli-Matti Heinoseen, joka linkitti meidät paikalliseen verkostoon. Hänen kauttaan löytyivät muun muassa paikalliset superammattitaitoiset timpurit, maanrakentajat sekä sähkö- ja putkimiehet. Apajaisen Mikko ja Pirjo olivat myös luonnollinen valinta, kun ollaan Mikon kanssa saman kansakoulun kasvatteja.
Saarinen kertoi olleensa ammattilaisten tiellä ja harmina koko viime talven.
– Halusin siistiä työmaata sitä mukaa, kun rakennusjätettä tulee ja oli minusta ehkä vähän hyötyäkin, kun hain jotakin nopeasti tarvittavaa tavaraa työmaalle. Yhtenä taka-ajatuksena työmaalla notkumiseen oli se, että halusin oppia talon ja tutustua siihen, kuinka se on tehty.
Imatralta kotoisin oleva Mälkiä-Saarinen kertoo, että nyystöläläisten Tasalana tuntemassa paikassa oli heti kodin tuntu.
– Teen työtä, jossa olen paljon tekemisissä ihmisten kanssa, puhun ja ajan autolla paljon. Vastapainona työlle on ihana möyhiä pihaa ja istutella kukkia.
Mälkiä-Saarinen on löytänyt myös Padasjoen jumpparyhmät, joihin osallistuu aina kun pystyy. Tutuksi ovat tulleet myös Kullasvuoren kuntoportaat.
– Myös kirjastokortin hankin heti ja se on ollut kovassa käytössä. Olemme viihtyneet myös Palaksessa, käyneet Keinuhongassa ja TuoreTorilla. Viime talvena kävin aktiivisesti Laivarannan avantouintipaikalla.
Saarinen haluaa antaa kiitosta Padasjoen kunnalle.
– Kunnan kanssa oli helppo työskennellä. Haluankin antaa positiivista palautetta ja kiitosta tekniselle toimelle siitä, kuinka hyvin asiat sujuivat rakennusaikana.
Padasjoella on puhtaat vesistöt, oma terveyskeskus ja lapsille turvallinen ympäristö kasvaa. Ainoa seikka, joka Saarisen mukaan voisi olla paremmin, ovat tietoliikenneyhteydet.
– Kunta voisi hieman ravistella telioita ja elisoita, sillä toimivat yhteydet mahdollistavat etätöiden tekemisen ja Padasjoelle muuttamisen.
Ismo Saarinen ei ole juurikaan ehtinyt harrastaa viimeisen puolentoista vuoden aikana rakennusprojektin ollessa kiivaimmillaan. Pari viikkoa sitten hänet valittiin Nyystölän maaosakaskunnan puheenjohtajaksi.
– Kylä on ollut hyvä ja turvallinen paikka kasvaa, nyt paluumuuttajana jos jotenkin voin auttaa kylää, niin mielelläni sen teen. Maaosakaskunta on pitänyt jo talkoot, jossa lintutornin ympäristöä siistittiin. Seuraavaksi laitamme ”matalan” Monuksen viihtyisämpään kuntoon.
Venepaikka on saatu jokisuun satamasta.
– Vesi on meille tärkeä elementti, tulemme liikkumaan vesillä paljon kalastellen. Harrastan myös metsästystä.
Uudessa kotitalossa on hyvä olla. Molemmat saivat vaikuttaa rakennusmateriaaleihin ja sisustukseen, jossa yhdisteltiin uutta ja vanhaa. Pihamaalla juoksentelevat bambit ja jänikset sytyttelevät liiketunnistimella toimivia valoja yöaikaan.
– Lisäksi meillä on huipputyyppejä naapureina: Terttu, jonka tunsin jo lapsuudessa, Kaisa ja tytöt, Ipa ja Antti, Pertsa sekä Mäenpään puolen suku. Kun muuttotavarat ovat käyneet liian raskaiksi, on aina apua saatu muilta sukulaisilta. Ilahduin, kun huomasin, että täällä on muitakin uusia tulokkaita kuin me ja valot lähes joka töllissä.