Padasjoen Luonnonystävien naisaktiivit kertoivat 2.9. Olkkarilla Padasjoen luontokohteista, joita olikin löytynyt reilusti yli tavoitteen.
Luontonäkökohtaa oli listauksessa ajateltu hyvin avarasti ja mukana olikin niin virallisia, opastettuja retkeilyreittejä ja uimarantoja kuin harvan tietämiä erikoisuuksia ja luonnonsuojelualueita.
– Padasjoella on paljon historia- ja kulttuurikohteita, etenkin metsänkäyttöön liittyviä kuten hiilimiiluja, tervahautoja ja nauriskuoppia, esitteli Tuija Puranen.
– Joukossa on myös huomionarvoisia puita ja muuta kasvilajistoa. Varsinkin kirkonkylällä kasvaa villinä runsaasti visakoivua sekä lehmusta ja lehtikuusta, joita on levinnyt ympäristöön Saksalan kartanosta.
Puranen nosti esiin myös ihmisten ponnistelut luonnon eteen, esimerkkinä kunnan ennallistama Kaislarannan hiekkaranta Päijänteellä. Jotkin kohteet nousevat esiin harrastusten kautta kuten Nyystölän lintutorni ja Heinjoki. Luonnonystävien listalta ei löydy itsestäänselvyyksiä, joista on jo tietoa paljon entuudestaan:
– Padasjoen luonto on paljon muutakin kuin Päijänteen kansallispuisto ja Taruksen retkeilualue.
Lisäksi pois on jätetty arat paikat, jonne ei toivota yleisöryntäystä. Luonnonystävät laittaa listauksensa piakkoin kyläyhdistyksille mahdollisia lisäyksiä varten, jonka jälkeen ne on tarkoitus laittaa Luonnonystävien ja kunnan nettisivuille. Itsekin voi hakea luonnonmuistomerkkistatuksen, mikäli omilta mailta löytyy erikoisia kohteita.
Hienoja isoja puita ja muinaismuistoja
Luonnonystävät näyttivät valokuvia maastokäynneiltään. Arrakoskelta on mukaan päässyt mm. Aittiovuori ja Auttoisilta Jallinharjun polku jättimäntyineen sekä Hanaporin kaupunki ja metsähautausmaa. Kasiniemessä on kauniin uimarannan lisäksi Multatöyryntien hauskat liikennemerkit, Kellosalmella useampia ”vuoria” ja kivikautisia pyyntikuoppia Kelossin risteyksessä.
Kirkonkylältä löytyi kohteita eniten, 33. Erikoisimpia on Päijänteen kallioinen muinaisranta sataman ison parkkialueen takareunalla, jonka todettiin ikävästi peittyneen puuston kasvettua.
– Saksalan kartanon puukujanteet on mielestäni yksi hienoimpia paikkoja Padasjoella, mainitsi Puranen.
– Missään ei näe niin vanhoja ja suuria puita, ja myös kuolleita puita onkaloineen.
Erikoista sekin, että aivan taajaman keskustassa on suojelualue Koiravuoressa. Tuorein löydetty muinaismuistokohde on läheisellä Suotarinteen alueella, jossa on myös lehmusmetsä. Hiirenmäen kiviröykkiöt ovat vanhempia arkeologisia löydöksiä.
– Kalainsaaressa on Päijänteen kansallispuiston alueella mökki, jota voi vuokrata. Yöpyminen siellä on lähiluontokuvakilpailumme pääpalkinto.
Maakeskessä on luontopolkuja ja jalopuulehtoja, ja Huovarin saaressa metsähistoriakohteita. Saaren vieressä Päijänteessä on myös hylky: vuosikymmeniä sitten veteen vajonnut linja-auto, jonka voi nähdä veneestä. Yksi luonnonmuistomerkkikin kylältä löytyy, Humiseva honka, joka sijaitsee yksityismailla. Hellerin hongisto näkyy tielle.
Verta itkevä kivi Maakeskessä
– Verta itkevänä tunnettu kivi sijaitsee Rientolantiellä. Perimätiedon mukaan sillä paikalla punaiset murhasivat hitaasti pistimillä mylläri Kustaa Hemmilän 8. huhtikuuta 1918, kertoi Karin Bäcklund.
Sallanmäellä oli tapana polttaa kokkoa helluntaina.
Nyystölässä listalle ovat päässeet Werhon kartanon pellot, Toilanmäen kuppikivet, rautakautinen kalmisto ja Luonnonperintösäätiön Rouvalan tila. Frans Joosefin erämaalampi on katsomisen arvoinen ja vuonna 1982 on kiinnitetty muistolaatta haljenneeseen kiveen, jonka luona kerrotaan tehdyn nuijasodan petollinen antautumissopimus.
Toritulla on pitkät luontopolut, joiden varrella on paljon katsottavaa. Sepänmäen 1700-luvun rakennukset ja vanha pihapiiri, josta löytyy mm. erikoinen karviaispensas, ovat tietysti listalla. Karttavuori sijaitsee kolmen kunnan rajalla.
Vesijaolla on alueen vanhinta metsää, mutta luonnonpuistoon ei kovin herkästi saa kulkulupaa. Luonnonystävien kesäretki sinne ei toteutunut; nähtävänä olisi ollut mm. Suomen korkein kuusi (45,1 metriä). Metlan vanhoista tutkimusmetsistä luonnonpuiston naapurista löytyy Suomen vanhin visakoivikko.
Lopuksi käytiin vilkasta keskustelua eri kylien kohteista. Toivottiin myös tiedonkeruuta vanhoista taloista:
– Meillä on paljon menneitä paikkoja, joista jotkut vielä tietävät. Ne kannattaisi myös rekisteröidä jälkipolvia varten.