Sopimuspalokunta on turvallisuuden selkäranka ★

Padasjoen VPK vietti lauantaina 16.8. 100-vuotisjuhlaansa Mainiemen sahalla.

Päiväjuhla oli kaikille avoin tilaisuus ja kutsuvieraita oli ystävyyspalokunnasta, FF Ohesta asti. Valtion edustajana 100-vuotiasta Padasjoen VPK:ta oli onnittelemassa valtiosihteeri Risto Artjoki. Juhlamusiikista vastasi Turun VPK:n puhallinorkesterin saksofonikvintetti. Illalla juhlamenot jatkuivat loppuunmyydyn Sadan Liekin Loiste -tapahtuman merkeissä.

Ystävyyspalokunta Ohe FF antoi padasjokelaisille lahjaksi T1 -työkalun.

Vapaapalokunnan hallituksen puheenjohtaja Niko Ara muistutti puheessaan saharakennuksen ja Padasjoen VPK:n välisestä historiasta.

– Kesäkuun kahdeksantena päivänä vuonna 1939 täällä syttyi tulipalo, jolloin täällä paloi 64 standardia lautaa, koneita ja muuta materiaalia. Vahingot olivat siihen aikaan noin 250 000 markkaa, eli nykyrahassa noin 108 000 euroa. Käytössä silloin oli viisi käsivoimaruiskua, yksi moottoriruisku ja sahan oma sähkötoiminen ruisku. Silloin saha säilyi täydelliseltä tuholta.

– Nykyään Padasjoen VPK toimii valmiuspalokuntana täällä Päijät-Hämeen pohjoisissa osissa Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen rajanaapurina. Nykyiseltään Padasjoen VPK:lla on noin 200 hälytystä vuosittain. Hälytystoiminnan lisäksi toteutamme myös sitä perinteistä harrastustoimintaa, kuten nuoriso-osastoa ja järjestötoimintaa.

Valtiosihteeri Risto Artjoki toi valtiovallan tervehdyksen.

Artjoki korosti tervehdyksessään sopimuspalokuntien merkitystä kansalliseen huoltovarmuuteen.

– NATO-jäsenyyden myötä huoltovarmuuden vahvistaminen ja siviilivalmiuden kehittäminen ovat nousseet entistään keskeisempään rooliin. Tässä kokonaisuudessa jokaisella palokunnalla, myös Padasjoen VPK:lla on tärkeä tehtävä. Teidän paikallistuntemuksenne, nopea toimintakykynne ja vahva yhteishenkenne ovat korvaamattomia voimavaroja.

Artjoki sanoi, että sopimuspalokunnat ovat osa Suomen kokonaisturvallisuuden selkärankaa.

– Te olette niitä, jotka eivät kysy ”miksi minä”, vaan sanotte ”minä voin auttaa”. Juuri tällainen asenne rakentaa yhteiskunnan resilienssiä, josta Suomi on tunnettu kansainvälisesti ja vahvistaa kansalaisten luottamusta.

SPEK:n Ylpeästi palokuntalainen -pinssi: Severi Koskela, Miro Nikkarikoski, Jonni Salo, Oliver Salonen, Peppiina Salonen, Lenni Wallenius, Luka Wallenius. Hämeen Pelastusliiton ansiomitali: Juho Mertsalmi, Teemu Mäkiniemi, Mikko Rajala, Eetu Reiman, Marko Salovaara, Tom Schmiedel, Philip Willner. Ansioristi: Sebastian Szymanski, Suomen sopimuspalokuntien liiton pronssinen ansiomitali Aleksi Mert­salmi, Marjo Mertsalmi ja Anna Rantanen, ansioristi: Antti Räsänen. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön ansiomitali: Ilkka Salonen, Markku Köttö, ansioristi Niko Ara ja Timo Lehtonen. Palopäällystöliiton ansioristi/mitali Martti Salonen.

Uutta pelastusasemaa kiirehdittävä

Kunnanjohtaja Juha Rehula väläytti puheessaan ajatusta uuden pelastusaseman rakentamisesta.

– Kun valtiosihteeri Artjoki menee seuraavan kerran sinne valtioneuvoston linnaan, voi hän kaivaa esiin sen paperin, jolla myönnetään Päijät-Hämeen hyvinvointialueelle laina, jonka nojalla hyvinvointialue voi lähteä rakentamaan Padasjoelle uutta pelastusasemaa. Tontti uudelle pelastusasemalle on olemassa, eikä se ole edes kauhean huonossa paikassa.

Ystävyyspalokunta Freiwillige Feuerwehr Ohen palopäällikkö Oliver Selke antoi lahjaksi T1 pelastustyökalun Padas­joen VPK:lle osoituksena syvästä ja pitkäaikaisesta ystävyydestä.

– Tämä on monipuolinen työkalu, jolla voi murtaa kulkuväyliä, ylittää esteitä, nostaa raskaita esineitä, tai kuten meillä sanotaan ”pistää oikein asioita liikkeelle, tai saada jotakin aikaan”. Tämä symboloi palokunnan asennetta ja sen voimaa. Kun muut eivät tiedä minne mennä, niin me löydämme tien. Kun on ahdasta, me avaamme väylän. Silloin kun on raskasta, me nostamme.

Scroll to Top