Mielessäni on neljä tekstin täyttämää korttia, joilla pelaan mielessäni yhä uudestaan.
Onko se liian yksinkertaista? Ei, vaikka voi siltä vaikuttaa. Tässä iässä (onko laitettava vanhuuden tiliin, kun on yli 75) alkavat asiat pelkistyä. Ei enää turhia mutkia vaan pelkät luotettavat faktat.
Ensimmäisessä on kymmenen käskyä. Kun käyn ne läpi, ne kertovat minusta Jumalan edessä. Tässä on uskon realismia, keskeneräisyydestä ei koskaan pääse eroon.
Toisessa on uskontunnustus, se jo rippikoulussa opittu ja niin moneen kertaan opettamani. Jumala on elämän takana. En osaa selittää miten, mutta ei osaa kukaan muukaan. Tieteisteoriat elämän synnystä ovat minulle epäuskottavia. Evoluutio kompastelee joka kohdassa. Olen tyytyväinen tähän.
Jeesuksesta on tärkeintä tietää alku ja loppu, joka ei ollutkaan loppu. Sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta – on ihmeenluonteinen tapahtuma, ainutkertainen. Ilman sitä lopulla ei ole merkitystä, sillä että ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan ja astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella. Lopputulos on sekin ihmeenomainen. Jumalan poika on maksanut minunkin syntivelkani, jonka käskyt joka kerta tekevät eläväksi.
Pyhä Henki, Jumalan Henki vie aina Jeesuksen luo. Siksi Hän on kuin tuuli. Et tiedä mistä se tulee tai minne menee. Siksi moni ei Häntä edes huomaa. Mutta tällainen on Jumala. Häntä ei voi verrata ihmiseen, vaikka sanomme Häntä isäksi. Uskontunnustus kertoo minulle Jumalan.
Kolmas kortti on Isä meidän ¨- rukous. Siinä ovat kaksi edellistä yhdessä. Ensin Jumala ja sitten minä. Jumala on käsittämätön. Hänen tahtonsa tapahtuu, valtakuntansa on totta maan päällä ja taivaassa. Se on syvä ja ihmeellinen pyhä asia. Hänen edessään olen minä, pieni hiukkanen tämän päivän sylissä – se on Hänen sylinsä. Olen tässäkin syntisenä, saan anteeksi, vaikka itse osaan antaa anteeksi huonosti. Enkä pärjää kiusausten kanssa. Tahdon kuitenkin päästä pahasta.
Kolmen kortin jälkeen on usein murheellinen mieli. Sen takia pinossani on neljäs. Siinä on lohdutus, joka kulkee edelleen pienen ihmisen sydämessä. Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ansiot on riisuttu. Ei ole muuta kuin tämä. Saan kuulua tähän joukkoon
Heikki Heinola
Rovasti Asikkalasta