Keinuhongan vanha isäntä Matti Jaakkola johdatti torstaina 24.7. joukon vakituisia ja kesäasukkaita mielenkiintoiselle pitäjäkierrokselle, jossa kunnioitettiin Kaukelassa aikanaan viihtynyttä entistä presidenttiä.
Presidenttejä oli enemmänkin esillä Romon Luvatussa maassa, jossa otetaan kantaa maailmanpolitiikkaan. Matkalla kuultiin myös Vesijaon 160 vuotta kestäneestä metsäntutkimustoiminnasta.
Pitäjäkierroksella kurvattiin ensin Laivarannassa, jota lähestyessä Jaakkola muisteli vuoden 1956 maatalousnäyttelyä, joka levittäytyi Saksalan pelloille Makasiinimuseon ympäristössä. Kullasvuoren rokkifestarit ja tanssilava tuli matkan varrella muisteltua – suojeluskunnan ampumaradan tilalla on nyt venäläistä loma-asuntoarkkitehtuuria.
– Ennen ammuttiin Kullasvuoressa kovilla, minäkin hirvimerkin siellä suoritin. Myöhemmin tuli frisbeegolfrata ja sitä piti jotkut kovasti vaarallisena, huomautti Jaakkola.
Sahakin tuli mainittua. Taulun teollisuusalueen läpi ajettua oltiin pian pitäjän vanhimman teollisuuden alkulähteillä Arrakoskella, jossa on ollut useita tehtaita. Niiden jäljille pääsee nykyään opastetulla kyläpolulla.
Bussiretkellä kunnioitettiin presidentti Ukko-Pekka Svinhufvudia, joka nuorempana vietti paljon aikaa Kaukelassa. Pysyvänä muistona hänestä on Harjuun johtava Ukko-Pekan tie.
– Haeskelin Padasjoen historiasta ja pitkin, mutta missään ei puhuta Ukko-Pekan Padasjoen ajoista. Hänen merkityksensä Padasjoelle oli kuitenkin suuri, korosti Jaakkola.
– Hän vei mukanaan Padasjoelta työväkeä Luumäelle. Renki Reeti Virtanen oli tärkeässä roolissa varsinkin silloin, kun Ukko-Pekka karkotettiin Siperiaan kahdeksi vuodeksi. Vastuu tiluksista oli tuolloin Reetillä.
Bussi kävi Toritulla kääntymässä: mennentullen nähtiin kaunis Leppäniemen huvila, jonka rakennutti 1866–67 Ellen Svinhufvudin äidinäiti. Perimätieto kertoo, että järvenrannassa oli uimakoppi ja Ukko-Pekka opetti siellä kylän lapsia uimaan.
– Hän oli siis Padasjoen ensimmäinen uimaopettaja.
Kuningatar ilmestyi Luvattuun maahan
Linja-auton keula suunnattiin sitten kohti Romoa, jossa Esa Pajulahden Luvattu maa oli kiertoajelun pysähdyskohde. Omaleimaiset teokset tehneellä on oltava vankka tietämys maailmanmenosta ja myös huimia oivalluksia:
– Paljosta jää vaille, jos ei Esa itse ole esittelemässä töitään.
Pajulahti otti vieraat vastaan varoittamalla, että veistoskylä on Amerikka-painotteinen ja Mr. Trumpiin törmätään useampaan kertaan. Trump nähtiinkin paitsi vankiselliin menossa, myös Daltonin veljesten kanssa puuhun ikuistettuna.
– Siinä Ramppi on vertaistensa joukossa.
Taiteilijan itsensä opastamana kierrettiin kasino, saluuna, bordelli, siunauskappeli, kirkko, oopperatalo, Martti Ahtisaaren rauhanvälitystoimisto, Guggenheim, Romo Pride… Raja-Joosepin asemalla Venäjän itsevaltainen hallitsija oli poloniumkanisteri mukanaan turvapaikkaa anelemassa, mutta vastassa oleva sisäministeri Mari Rantanen näytti keskisormen avulla, mitä mieltä oli pyrkijästä.
– Pitkään olin sitä mieltä, ettei Puuttini tälle tontille tule, mutta niin vain se tänne kuitenkin hiipi.
Putin oli toisessakin teoksessa esillä. ”Haavoittunut diktaattori” mukailee Hugo Simbergin kuuluisaa maalausta ”Haavoittunut enkeli”.
Tuoreimpiin tuotoksiin lukeutuu Luvatun maan kuningatar. Eikä teoksessa olekaan pelkkä hallitsijatar, vaan vierellä seisoo mestari itse. Sattui nimittäin niin, että metsäkulmalle tuli kerran kaksi naista, jotka olivat sattuman kaupalla osuneet näkemään lehtijutun Luvatusta maasta.
– Toinen heistä tuli toisenkin kerran. Se johti johonkin ihan käsittämättömään, olenhan samanikäinen kuin isä ja äiti mennessään hautaan. Oli jo käynyt mielessä, että tässäkös tämä elämä nyt oli.
Kuningatar ja ITE-taiteilija ite lemmensitein yhdistettynä.
Viimeaikojen nikkarointia onkin hidastanut riiuulla käyminen. Yleisö hykerteli vähän väliä naurusta, kun Pajulahti selosti mainioon tyyliinsä kunkin teoksen syntyhistoriaa.
Eläkkeellä oleva kirvesmies on hyödyntänyt töissään kierrätysmateriaaleja. 15 vuotta sitten valmistui ensin syytinkipirtti ja sauna, ensimmäinen varsinainen teos lähti kehittymään vuosikymmen sitten mahtavasta puunkannosta. Aatamista ja Eevasta omenoineen se Romollakin alkoi. Pääsiäissaarten kivipäitä on Romolla pienoiskoossa puisina. Ohikulkijoita tervehtii portinpielessä Don Quijote uskollisine aseenkantajineen.
– Padasjoella kun taistellaan tuulimyllyjä vastaan, niin tässä on maailman tunnetuin tuulimyllytaistelija. Tämä on varmaan ainoa mylly, josta ei ole valitusta tehty, mutta kerkiäähän sitä vielä.
Talvikauden tuleva askarointi riippuu siitä, minkälaisia tarveaineita löytyy:
– Aineet ensin, ajatus tulee perässä.
Vesijaon metsiä tutkittu jo 160 vuotta
Seuraavaksi ajeltiin Vesijaon tutkimusmetsän maille. Asiantuntija löytyi bussin ratin takaa, sillä Pekka Helminen oli alueen esimiehenä 27 vuoden ajan.
Tutkimusmetsä sai alkunsa 1800-luvulla, kun Isojaossa jäi liikamaata noin 1700 hehtaaria. Siitä tuli kruununpuisto ja vuonna 1862, kun Evon metsäopisto perustettiin, maat annettiin metsäopiston harjoitusalueeksi.
– Niiltä ajoilta asti täällä on ollut tutkimus- ja koetoimintaa, kertoi Helminen.
Metsäntutkimuslaitos otti alueen haltuunsa 1924. Puusto on alkuajoista vähintäänkin kaksinkertaistunut. Tutkimuslaitoksen toimisto Romolla loppui vuonna 2008 ja maat siirtyivät Metsähallituksen hallintaan.
Kokeita tehdään yhä, joskin vain osalle aluetta, ja loppu on normaalissa metsätalouskäytössä. Poikkeuksen tekee luonnonpuisto: alueen eteläisin kärki, joka oli kauimpana uittoreiteistä, jäi jo alun perin hakkuutoiminnan ulkopuolelle ja varsinainen luonnonpuisto perustettiin vuonna 1956. Pinta-alaa sillä on 114 ha.
– Liikkuminen siellä on luvanvaraista, muistutti Helminen.
– Siellä on kolme pientä järveä ja pitkä arpi, kun vanha Vesijaon kylän kirkkotie kulkee sen halki.
Iso osa metsätieverkostosta syntyi Maire-myrskyn jälkeen 1961, kun kaatuneita puita piti saada pois.
Luonnonpuistossa tutkitaan tälläkin hetkellä kääpiä ja hyönteisiä. Myös vanhojen metsien seurantatutkimus on meneillään.
Bussi kiemurteli mutkaista ja mäkistä hiekkatietä kohti Vesijaon kylää ja asfalttia. Aikanaan Suurajojen pikataival ajettiin täällä. Jaakkola muisteli, miten hänen lapsuudessaan pääsi polkupyörillä oikaisemaan Toritulle metsäpolkuja pitkin.
Entisellä pikataipaleella ajettiin myös lähempänä Auttoista, käytöstä poistetulla harjutiellä. Miten onkaan ennen vanhaan päästy silloisilla ajoneuvoilla sen jyrkkiä mäkiä, eikä korkealla harjun päällä tilaa vastaantulijan väistämiseen ollut kuin yhdessä kohdassa!
– Loukkaantuneita oli paljon. Kerrankin yksi traktorikuorma lähti luisumaan takaisinpäin, kärry meni ympäri ja säkit levisi rinteeseen. Kuorman päällä ollut apumieskin selvisi kuitenkin, mutta oli siinä kaksi ihmishenkeä tarkalla, sanoi Jaakkola.
Helminen totesi koululaisena useasti kantaneensa mäkeen soraa: Kasiniemen Linjan kuski antoi pojille lapion ja käski hommiin, että päästään mäki ylös.
Ennen Keinuhongan riihellä tarjottua lounasta retkue kiersi vielä Auttoisten kylän ja sai kuulla mm. Maatalon, Vapaaseurakunnan kirkon, Luukkaan susipihan ja kyläkauppojen historiaa. Vuoteen 1955 saakka liikenne meni Keinuhongan navetan päädystä, missä nykyisin on terassi.
Auttoisilta retki jatkui kohti kirkonkylää. Vielä muisteltiin Peter Krottia ja tämän eläinpuistoa sekä Limatuksen notkoa, jonne murhamies kippasi voinostoretkellä olleen porvoolaisliikemiehen hevoskuskeineen.