Gospelmuusikko ja hengellisten laulujen tekijä Pekka Simojoki saapui tyttärensä Heidi Simeliuksen kanssa konsertoimaan Mainiemen sahalle 25. kesäkuuta.
Padasjoelta alkoi samalla tuotteliaan ja ahkerasti esiintyvän Simojoen keikkatauko, sillä konserttia seuraavaksi päiväksi hän oli saanut kutsun polvileikkaukseen, jota hän omien sanojensa mukaan odotti ”jännittyneellä mutta iloisella mielellä”.
Väkeä Mainiemen sahalle oli saapunut sen verran, että ennen konsertin alkua penkkejä pystytettiin lisää, jotta noin 260-päinen yleisö mahtui saliin. Kuulijoita oli tullut myös Padasjoen ulkopuolelta, muun muassa Asikkalasta ja Lahdesta.
Harmoniseen ja korvaystävälliseen, akustishenkiseen konserttielämykseen riittivät laulu ja kitara. Simojoki lauloi tyttärensä kanssa, laulatti yleisöä, naurattikin ja kertoi elämänsä kiehtovia tarinoita. Tunnelma oli toisinaan iloisen ylistävä, toisinaan vakava.
Yleisö sai kuulla sekä ennestään tuttuja Simojoki-klassikoita että säveltäjän uudempaa tuotantoa vastikään julkaistulta Maranata-levyltä. Simojoki on ollut tien päällä jo vuodesta 1979 alkaen. Tuotanto sisältää yli 800 laulua, joista saisi kokoon lukemattomia sävelmäkimaroita. Erityisesti yhteistyö runoilija Anna-Mari Kaskisen kanssa on tullut suurelle yleisölle tunnetuksi, ja näitä lauluja on virsikirjassakin. Konsertissa kuultiin myös Simojen isän, keväällä poisnukkuneen rovasti Väinö Simojoen lyriikkaa sävelmässä ”Sinä tunnet minut”.
Kymmenkunta lapsuusvuotta Afrikassa, jossa Pekka Simojoen isä toimi lähetystyössä, muovasivat lauluntekijää.
– Löysin musiikin Afrikasta, Simojoki tunnusti.
Ilo tuomisina Afrikasta
Muun muassa tästä vanhempiensa merkittävästä päätöksestä lähteä Afrikkaan hän kertoi laulujensa välissä. Kotimaahan 15-vuotiaana palatessaan Pekka Simojoki saapui aivan erilaiseen kulttuuriin. Ajatus tuoda Afrikasta ilo suomalaiseen kirkkoon heräsi.
Mainiemen yleisö pääsikin laulamaan pätkän Simojoen Afrikkalaista gospelmessua. 1980-luvun alussa syntyneen messun ideana oli yhdistää luterilaisen päiväjumalanpalveluksen sisältö afrikkalaisvaikutteisiin melodioihin.
Viimeistään Israelin turistimatkan inspiroima, kaunis ja kuulas ”Kaksitoista vuotta” Simojoen uusimmalta ylistyslevyltä ”Maranata” osoitti kuulijoille, että tyttäressään Simojoella saattaa olla sävellystensä paras tulkitsija. Simeliuksen ääni on ilmaisuvoimainen ja taipuisa ulottuen sointuvasti sekä korkealle että matalalle, ja se välittää lyriikat kuulijalle henkilökohtaisesti kerrottuna. Hänen tulkintansa johdatti alkuperäisen gospelin tunnelmaan, afroamerikkalaisen väestön rytmikääseen kristilliseen lauluun, jonka juuret ovat negrospirituaaleissa ja bluesissa. Simelius säveltää myös omaa, suomenkielistä ja tyyliltään soulahtavaa pop-musiikkia.
Konsertti nostatti mielialaa, rauhoitti ja varmasti lohduttikin. Se oli kuin jumalanpalvelus, jossa laulajien puhuttelevaa ”saarnaa” ryyditti valikoima syvällisimpiin mietteisiin pureutuvia sävellyksiä. Elämyksen vaikuttavuuden saattoi kuulla illan päättäneessä yhteislaulussa Herra kädelläsi (virsi 517), jonka Simojoki sävelsi 1980 ja johon Anna-Mari Kaskinen loi lyriikat.
– Meidän tehtävänä on muuttaa tätä maailmaa, muuten maailma muuttaa meidät, Simojoki totesi.
– Aika on rajallista. Meillä on vain tämä hetki. Ei siis ole yhdentekevää, kuinka elää.
Simojoen viesti löysi tien perille.