Osana lakitusjuhlaa tuttuun tapaan riemuylioppilaat, eli 50 vuotta sitten Padasjoen lukiosta valmistuneet tulivat mukaan muistelemaan omia lukioaikojaan, sekä jakamaan elämänviisautta nuorille ylioppilaille.
Tänä vuonna riemuylioppilaat päättivät jakaa puheensa pitämisen neljälle eri henkilölle havainnollistamaan monenlaisia urapolkuja.
Padasjoen entinen kunnanjohtaja Heikki Jaakkola haastoi nuoria pohtimaan Padasjoelle asettumista.
– Hankkikaa monipuolisia kokemuksia, käykää jopa ulkomailla työnkin merkeissä, jossakin vaiheessa Padasjoen hyvät puolet voivat pulpahtaa esiin. Palkkatyötä täältä voi olla vaikea saada, mutta nykyaikana hyvää bisnesideaa voi toteuttaa lähes missä vaan, jopa Padasjoella. Vertailkaa hyväpalkkaista, mutta stressaavaa työtä kalliissa elinympäristössä. Tai matalampi palkka, mutta antoisa työ, viihtyisä ja kohtuuhintainen elinympäristö tukiverkostoineen.
Upseeriuran kokenut Jarmo Alenin puheen teemana oli kansainvälisyys. Alenin matka kansainvälisyyteen on alkanut jo vuonna 1973 interrail-kokemusten kautta. Työurallaan hän on toiminut mm. Libanonissa, Saksassa, Tšekissä ja Slovakiassa erilaisissa sotilastehtävissä.
– Kansainvälisyys ei tarkoita sitä että muuttaa pysyvästi ulkomaille, vaan se voi olla vaihtovuosi, kesätyö ulkomailla, ERASMUS-opinnot, etätiimissä työskentelyä, tai jopa oman yrityksen perustaminen, joka johtaa kansainvälistymiseen. Suomi tarvitsee teitä, osaavia, avoimia, kielitaitoisia ja rohkeita nuoria kansainvälisiin tehtäviin. Näihin tehtäviin vaaditaan tietyt perustaidot, jotka te olette nyt saaneet. Kansainvälisyys alkaa halusta ja kyvystä ymmärtää muita, kohdata erilaisuutta pelkäämättä sitä ja kasvaa sen myötä itse.
Eija Perälä kertoi, kuinka oma suunta voi löytyä sieltä, mistä vähiten sitä odottaa.
– Ehkä teistä jotkut tietävät minne te menette, mutta minä en oikein 50 vuotta sitten tiennyt. Lakkiaisjuhlissani kaikki vieraat sanoivat, että ”sinähän menet kauppakorkeakouluun”, olihan vanhemmillani kyläkauppa Nyystölässä. Sanoin, että en varmasti mene. Välivuosi muutti kovasti ajatuksia, sillä 1976 olin pyrkimässä Helsingin kauppakorkeakouluun ja pääsin sisään. Lukioaikana en pitänyt matematiikasta yhtään, mutta mielenkiinto alkoi heräämään matikkaa kohtaan ja työurani lopulta koostui lähinnä numeroista, kaavioista, käppyröistä jne. Tämän päivän inhokki voi olla huomisen suosikki.
Olli Salo korosti puheessaan vuorovaikutustaitojen roolia työelämässä.
– Olen lapsilleni sanonut, ja nyt myös teillekin, että periaatteessa työmarkkinoilla tarvitsette vain kaksi asiaa, olettaen että olette hankkineet riittävän substanssiosaamisen. Tarvitsette sosiaalisia kykyjä ja käytännön kielitaitoa. Todella moni paikka aukeaa niillä. Kehittäkää niitä, altistakaa itsenne sosiaalisiin kanssakäymiseen ja toimikaa tiimeissä. Keskustelkaa jollakin toisella kielellä. Muistakaa, että juuri sinä voit olla se ystävällinen ja muut huomioon ottava, jolloin sydämesi alkaa muuttua ja se tulee muuttamaan käytöstäsi.
Vierailu Pappilanmäelle
Riemuylioppilaat kävivät juhlan päätteeksi Pappilanmäellä kiertämässä tiloja, josta he jatkoivat yhteiselle lounaalle Modettiin. Päivään mahtui paljon muistelua 50 vuoden takaisilta ajoilta. Riemuylioppilaat kiinnittivät huomiota, että nykyään ylioppilaiden arvosanoja ei enää lueteltu aine kerrallaan, kuten ennen.
Olli Salo kokosi yhteisiä muistelmia Padasjoen Sanomille.
– Ruokalassa muistelimme, kuinka kouluruokailu maksettiin lipukkeilla. Tarkkaan haistellen saattoi vielä aistia kanaviillokin aromin. Samalla muistui mieleen, miten koululla oli oma pottumaa, ja miten keskikouluaikaan piti tuoda puolukoita kouluun. Ykkösmuisto kuitenkin oli Hurriganesien juhlasalissa pitämä konsertti, kun se oli noussut suursuosioon mm. voittamalla European Pop Juryn Get On -biisillään.
– Opettajainhuoneessa muisteltiin, miten kerran huomattiin eteisessä sijaitsevan kopiokoneessa, tai sen viereisessä roskiksessa olevan seuraavan päivän ruotsin kokeiden kopio. Se vohkittiin tietysti, ja käännettiin valmiiksi niille, joille ruotsi tuotti vähän haasteita.