Pitkän matkan pyöräilijä nauttii Päijänteen maisemista ja ohjaa gravel-ryhmiä ★

Kauniaisissa asuva Jan Kruse, tuttujen kesken Tjalle, on viettänyt kesiään Padasjoella viikon vanhasta lähtien.

Itse asiassa lempinimi on kesänviettopaikkakunnan syytä, sillä Krusen äiti halusi viettää kesän Padasjoella huhtikuussa syntyneen poikansa kanssa ja ristiäiset siirtyivät syksymmälle. Neljän kuukauden ikäinen poika ristiäismekossa oli sukulaisten mielestä hassun näköinen ja muistutti ruotsalaista sarjakuvahahmoa Tjallea.

– Lapsuudessa minua kutsuttiin aina läheisten kesken lempinimellä ja niinpä kun koulukaverini kerran soitti meille kotiin ja pyysi Jania puhelimeen, siskoni kertoi hänelle, että meillä ei asu ketään sen nimistä, nauraa Jan Kruse.

Krusen äidin isoisä Einar Fieandt oli yksi kunnallisneuvos Karl Fieadtin kuudesta lapsesta. Rakenteilla olevan Jan ja Valeria Krusen huvilan vieressä olevalla vanhalla mökillä kesiään viettävä, nykyisin hieman yli 80-vuotias Jan Krusen äiti on asunut lapsuudessaan Kauratteen kartanossa ja myös aina viettänyt pitkät kesät Padasjoella. Äiti on muuten asunut pääkaupunkiseudulla.

Krusen lapsuuden perhe vietti vapaa-aikaansa mökillä, jonka tontti oli lohkottu Saksalan kartanon maista.

– Äiti oli nuorempana intohimoinen veneilijä ja hän myös toimi veneillessä aina kipparina. Isä istui veneessä aurinkohattu päässä kauppalehteä lukien.
Isä toi koko perheen polkupyörät maalle kesäksi. Polkupyörillä käytiin kaupoilla ja asioimassa kirkonkylällä.

Kylänraitti ja Krusen huvilan pihasta näkyvä Laivaranta olivat tuolloin hyvin erinäköisiä.

– Laivarannassa oli tukkilauttoja ja vain vähän veneitä. Satamaa käytettiin lapsuudessani lähinnä ammattimaiseen tukinkuljetukseen.

Myös kylän keskusta oli aivan erilainen. Nykyisen ravintola Mörön vieressä oli kioski, josta sai lämmintä makkaraa. Rakennuksessa, jossa on viimeiseksi toiminut Lonin luola, oli K-kauppa ennen Masantoria ja sen alakerrassa sijaitsi kaupan rautakauppaosasto.

– Silloinen kauppias oli aivan huippu. Hän hankki isälle aivan kaikki rakennustarvikkeet, mitä hän pyysi, vaikka se ei varmasti siihen aikaan ollut mitenkään helppoa.

Krusen mukaan kylän keskusta sai lopullisen kuoliniskun, kun marketit rakennettiin Taulun tien varrelle.

Padasjoelle maisemien ja veden läheisyyden takia

Kun vanha, suvun yhteiskäytössä ollut mökki alkoi käydä ahtaaksi, osti Jan Kruse maata Saksalan perikunnalta aivan vanhan mökin vierestä.

– En ostanut tätä paikkaa puskien takia, vaan tietenkin Päijänteen ja näiden maisemien vuoksi.

Krusien viimeistelyvaiheessa olevassa huvilassa on hyvin multikultturelli tunnelma.

– Lapset ovat saaneet latinovaikutteita minulta, sanoo 11-vuotiaana Suomeen muuttanut Janin vaimo Valeria. Meillä puhutaan ja nauretaan paljon kovaan ääneen.

Keskustelukieliä on käytössä kolme, joita vaihdetaan sujuvasti sen mukaan, kuka puhuu kenelle. Vanhemmat puhuvat keskenään suomea, perheen kolme lasta keskenään ruotsia ja kun lapset puhuvat äidilleen kieli vaihtuu espanjaksi.

Myös Helsingissä asuvat, jo aikuiset tyttäret Carla ja Cassandra, viihtyvät vapaa-aikanaan Padasjoella. Poika Toto asuu Oslossa, joten ymmärrettävistä syistä hän käy huvilalla vähiten.

Perhe nauttii Päijänteen maisemista huvilan suurten järvelle päin aukeavien ikkunoiden ansiosta, joka vuorokauden ja vuoden aikaan.

– Se on kuin maisemataulu, joka muuttuu joka hetki. Erityisesti kevään valoisuus, vaalean vihreät värit ja alati muuttuva iltaruskon väri taivaalla on aivan fantastista katsottavaa, sanoo Valeria.

Kauniaisissa on Jan Krusen mukaan muuten rauhallista, mutta kaupungin läpi menee rautatie ja isot valtatiet kulkevat aivan vierestä.

– Kyllä tämä hiljaisuus täällä maalla on pysäyttävää. Täällä herää aamuisin linnun lauluun.

Jopa juuri asennettavaan huussiin tulee iso ikkuna, josta voi katsella sielua hivelevää maisemaa.

Jokiranta asukkaiden ja turistien käyttöön

Suomessa ja maailmallakin paljon pyöräilyharrastuksensa ansiosta liikkunut Jan Kruse ihmettelee, että kunta ei hyödynnä mitenkään paikkakunnan parhaita paikkoja.

– Ehdottomasti näen hukatun potentiaalin. Pätkä joen varresta leipomolta Saksalan ensimmäiseen siltaan pitäisi olla kaik­kien käytössä. Joen varressa tulisi kulkea kävelytie, jota kaikki asukkaat voisivat hyödyntää. Se voisi yhdistää keskustan, laivarannan ja ruokakaupan.

Hänen mukaansa esimerkiksi Helsingissä, Espoossa ja Porvoossa, paikoissa, joissa on kiva käydä, annetaan ranta asukkaiden käyttöön. Myös turisteja viehättää veden äärellä käveleminen.

– Ymmärrän, että maan omistaa tällä hetkellä yksityinen. Kunta mahdollisesti voisi ostaa pätkän jokivartta ja sen jälkeen myös kaavoituksella mahdollistaa yhdenmukaisten rakennusten rakentamisen joen rantaan.

– Myös keskusta ja satama pitäisi linkittää yhteen. Positiivinen pöhinä, jota sataman uudet yrittäjät Poolo ja Milla ovat paikkakunnalle tuoneet, pitäisi saada leviämään laajemmalle. Hyvä pöhinä paikkakunnalla vaikuttaisi kaikkiin.

Krusien mielestä Poolo ja Milla ovat onnistuneet luomaan vaatimattomaan satamaravintolaan kivan ja kodikkaan ilmapiirin.

– Jo pelkästään se ystävällinen tapa, jolla he ihmisiä kohtaavat, tuo kodikkuutta. Halaukset ja hyvä ruoka ovat plussaa, toteaa sisustusalalla projektimyyjänä ja sisäänostajana toiminut Valeria.

Jan toteaa, että voitaisiin tulevaisuudessa järjestää esimerkiksi pieni arkkitehtikilpailu uuden ravintolarakennuksen suunnittelemiseksi satamaan. Hän harmittelee vanhan pitsihuvilan purkamista laivarannasta.

– Aina ei muisteta, että korjaaminen työllistää ihan yhtä lailla kuin uuden rakentaminen.

Kruset hankkivat vapaa-ajanviettopaikkakunnalta kaiken mahdollisen. Mökin kehikko on tullut isolta toimittajalta muualta, mutta maanrakennuksen ja pikkurakennuksien pystyttämiseen sekä maalaamiseen käytetään paikallisia tekijöitä.

Huvilalle on kutsuttu jo sen rakennusaikana paljon vieraita, joiden kanssa yhdessä käydään paikkakunnan ruokapaikoissa syömässä, kirpputoreilla, kaupassa ja tapahtumissa.

– Olemme osallistuneet jopa itsenäisyyspäivänä

---

Paikalliskulttuuria pyörän selästä

Komponenttimyynnissä toiminut Kruse on jo osittain jättäytynyt pois työelämästä. Pyöräily on ollut hänen rakkain harrastuksensa 11-vuotiaasta lähtien, jolloin hän osittain isän kustantamana, osin omilla säästörahoillaan osti oman polkupyörän. Tuolla polkupyörällä hän osallistui 100 km pitkään Siuntio-ajoon.

– Olen harrastanut oikeastaan siitä lähtien pitkän matkan pyöräilyä, olen myös vetänyt erilaisia pyöräilyryhmiä. Kokeneena pyöräilijänä osaan opettaa yksinkertaisia kikkoja, joiden avulla jaksaa ajaa pidempään.

Pari viimeistä vuotta kaikki liikenevä vapaa-aika on kulunut tiiviisti huvilan rakennustyömaalla. Mutta nyt, kun huvila alkaa valmistua, Jan Kruse liittyi Padasjoen Ladun jäseneksi ja lähestyi ladun puheenjohtaja Tuukka Virkkilää.

– Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi gravel-pyöräilyjen vetäjäksi. Gravel on amerikkalais- englantilainen termi ja tarkoittaa hiekkatietä.

Gravel-ryhmään kuuluu Krusen lisäksi toistaiseksi vain Tuukka Virkkilä ja vaimonsa Asta.

– Olisi mukavaa, jos ryhmään löytyisi lisää porukkaa nauttimaan pyöräilystä ja upeista maisemista. Muualla Euroopassa pyörämatkailu on iso juttu, Tarkoituksena olisi harrastaa yhdessä paikallisturismia ja löytää Padasjoelta mukavia gravelreittejä.

Reitit ovat pituudeltaan 40–50 km pitkiä. Pyöräilijän tai pyörän ei tarvitse olla huippukunnossa, sillä Krusen neuvojen avulla kehnommallakin pohjakunnolla jaksaa kyllä lenkin ajaa.

– Olisi hyvä, jos polkupyörässä ei olisi ihan kapeat renkaat ja mukaan lähtevällä pitäisi olla valmiuksia huoltaa oman pyöränsä rengas. Joko niin, että laittaa tiivistysnestettä renkaaseen etukäteen tai mukana pitää olla irtokumit sekä pumppu.

Vahvan suosituksen pyöräilyohjaaja antaa myös kypärälle sekä pyöräilyhanskoille.

– Olemme nyt muutaman kerran käyneet Tuukan kanssa ajamassa ja viimeksi kehittelimme Tour de Torittu – lenkin. Reitti ei ole puhdas gravel, sillä välissä oli myös asfalttipätkiä, mutta silti kyseessä on hurjan kiva lenkki. Ajoimme muun muassa Majuan vuoren rinnettä alas sekä läpi Arrakosken viehättävän kylän ja pysähdyimme ihmettelemään vesivoimalaitosta. Pyörän selästä ymmärtää ja näkee maaston aivan eri tavalla kuin esimerkiksi autosta.

Kruse haluaisi jakaa pyöräilyn ilosanomaa muillekin.

– Se on vaan niin saakelin kivaa. Porukalla ajaessa leveämmällä hiekkatiellä voi ajaa rinnakkain ja höpötellä samalla. Retkellä on mukava pysähtyä jonnekin kahville, jos vaan sopiva paikka osuu matkalle. Muuten evääksi riittää pullollinen vettä.