Leipomon yrittäjiä muistettiin Padasjoki-palkinnolla

Padasjoen maankuulu ruisleipä oli laajasti tunnettu ruokapöydän herkku ja suosittu tuliainen. Monelle satunnaisemmalle kesävieraalle saattaa tulla shokkina uutinen, ettei maukasta Padas­joen Leipomon tuotetta ole enää saatavilla yrittäjäpariskunnan vetäydyttyä eläkkeelle.
 

Kirsi-Marja ja Tapio Laitinen ovat saaneet Padasjoki–palkinnon. Padasjoen Lions Club myöntää palkinnon tunnustuksena Padasjokea tunnetuksi tehneille tahoille.

– Olette tehneet merkittävän uran yrittäjinä Padasjoella ja leipomon kuuluisasta ruisleivästä muodostui pitkäaikainen Padasjoen tavaramerkki, totesi LC:n paikallispresidentti Petri Syrjä luovuttaessaan padasjokelaisen Anja Santalahden maalauksen Kirkkojoesta pariskunnalle.

LC–sihteeri Heikki Jaakkola huomautti, että tällä kertaa Padasjoki-palkinto on myös elämäntyöpalkinto:

– Me padasjokelaiset ja myös vapaa-ajan asukkaat olemme saaneet vuosikymmeniä nauttia maanmainiosta ruisleivästä. Palkinto on merkkinä myös siitä, että arvostamme tekemäänne kovaa työtä.

Laitiset paiskivat viime vuodet leipomon kuumuudessa 16–18 -tuntisia työpäiviä viitenä päivänä viikossa, sunnuntaisin ”vain” 8 tuntia. Lauantai oli periaatteessa lepopäivä, mutta silloinkin piti tehdä paperitöitä ja käydä ostamassa tarveaineita.

Leipomoyrittäjien tyttärenä Kirsi-Marja käytännössä kasvoi leipomossa ja teki töitä pienestä asti, mutta puolisollekin ehti tulla 43 työntäyteistä vuotta täyteen. Tapio työskenteli pari vuotta yli eläkeiän, kun Kirsi-Marjalla on vielä pari vuotta viralliseen eläkeikään.

– Lauantait oli ainoita, kun ei leivottu, mutta silloinkin haettiin tavaraa tukusta. 10 vuotta menee ensin siihen, että pitää pitämättömät vapaapäivät ja lomat pois.

Padasjoen Leipomon leipiä ja leivonnaisia myytiin ruokakaupoissa myös Padasjoen ympäristökunnissa. Aiemmin leipomossa tehtiin myös täyte- ja voileipäkakkuja, leivoksia, monenlaisia pikkuleipiä, korppuja ja jopa mämmiä. 

Juuri itärajan toiselta puolen

Padasjoen Leipomon perustivat Yrjö ja Anneli Rautiainen vuonna 1964. He olivat ensin vuoden vuokralla leipomokiinteistössä Kirkkosillan kupeessa ennen kuin ostivat sen omakseen Länsi-Päijänteen Osuusliikkeeltä. Parhaimmillaan työntekijöitä oli lähes 10.

– Äidin sedällä oli Partasen leipomo Orimattilan Kuivannolla ja sieltä leipomouraansa aloittelevat vanhempani saivat taikinajuuren. Alun perin se on itärajan toiselta puolen peräisin, sanoo Kirsi-Marja Laitinen.

Voisi luulla, ettei leipominen enää innosta, mutta nyt kun leivonnaisia saa tehdä ihan silloin kun huvittaa ja muutenkin oman mielensä mukaisesti, molemmat ovat tehneet kotikeittiössä monenlaisia kokeiluja. Uutta vapaata aikaa käytetään myös kaikenlaiseen liikkumiseen ja kotonurkissakin riittää puuhaa.

– Kudoin juuri elämäni ensimmäiset villasukat. Olen ihan hurahtanut neulomiseen.

Yrjö auttoi viimeiseen asti toimien pullakuskina ja lähti saappaat jalassa 78-vuotiaana. Laitisten ainoa poika Joonas lähti lukioon Jyväskylään ja työskenteli yliopisto-opintojen ohessa ensin Alkossa ja sai sitten teknologiayrityksestä harjoittelupaikan, joka poiki vakituisen työpaikan.  Tietojärjestelmä- ja kauppatieteiden gradu on viittä vaille valmis.

– Sillähän me pojalle jo aikanaan sanottiin, että muutossa avustetaan, minä en rupea kasikymppisenä kuskaamaan enää mitään, toteaa Tapio Laitinen.

Jatkajaa ei ole aktiivisesti haettu. Vanhan leipomokiinteistön lisäksi uuden yrittäjän pitäisi ostaa myös viereinen asuinrakennus, sillä sähköt, lämpö ja vesi tulevat sieltä, samoin sosiaali- ja varastotilat ovat Laitisten kodin alakerrassa. Paikan luulisi kyllä kiinnostavan, hyvinhoidettu puutarha sivuaa­ pitkältä matkaa Kirkkojokea.