Se oli 50 vuotta sitten. Naapurin Tädillä oli päällä vihreäruudullinen ulsteri. Häntä hengästytti viikkosiivouksen yhteydessä. Varsinkin jos piti nostaa iso matto tamppaustelineelle.
Täti kertoi lähtevänsä hakemaan Lahdesta vauvaa. Mietin, mistä niitä nyt noin vaan saa.
Ihmettely hukkui kumminkin ilouutiseen, kun Täti sanoi miettineensä, josko minä muuttaisin heille siksi aikaa. Vähän kuin kotimieheksi.
Mikä arvonnousu 14-vuotiaalle. Melkein kuin kotiapulainen. Joka oli tulevaisuuden haaveeni.
Setä lähti aamulla töihin. Hyvin kasvatetut sisarukset 8v. ja 9v. kansakouluun. Minä oppikouluun. Jouduttaakseni matkaa laskin koululaukun päällä lumista mäkeä kirkon kohdalta kohti Pappilan siltaa. Vanha seurakuntatalo vasemmalla ja kiviaita oikealla.
Eräänä iltana Setä käveli keittiöön, jossa minä epätoivoisesti yritin saada voinokareesta ja vehnäjauhoista ruskeaa kastiketta.
Siellä on syntynyt Pieni Poika. Äiti on antanut sille nimenkin. Meitä rupesi naurattamaan se nimi.
Seuraavana päivänä 8v. veljekseltä repesi housut. Katastrofi oli valmis. Jo tuon ikäiselle miehelle housut ovat omaisuutta, jollaisia on vain yhdet. Päälle kelpaavat.
Ei muuta kuin ruskearuudulliset, tikatut toppahouset kainaloon ja juoksuksi oman ompelijaäitini luo. Äiti oli tarkka siitä, ettei pyhänä saanut tehdä töitä. Varsinkaan ommella. Tällä kertaa äiti teki kumminkin poikkeuksen ja paikkasi housut. Hän oli vakuuttunut siitä, että naapurin huusholli kaatuisi joko muuten tai ainakin ilman tätä toimenpidettä.
Lauantaina ajettiin Sedän kanssa kuplavolkkarilla Partasen kauppaan. Minä koin olevani oikein asiantuntija. Lauantaimakkaraa 100 gr siivuina. Ei ollut Setäkään sen enempää kartalla, mutta pitkän pohdinnan jälkeen hän ehdotti, että ottaisimme vähän enemmän. 200 gr. Hän maksoi, joten annoin mennä.
Eräänä iltapäivänä, kun tultiin koulusta, Setä oli hakenut vaunuista irrotettavalla keltaisella vaununkopalla Vauvan ja Tädin kotiin. Minua harmitti, kun jouduin lähtemään pois.
Vaan pyysivät minua kummiksi. Kummiksi, vaikka rippikoulukin oli kesken.
Kirjoitin päiväkirjaan, että pappi antanut erikoisluvan…
Otin tehtävän hyvin vakavasti. Päätin elää nuhteessa ja siveellisesti, koska kummin tulee toimia lapselle kristillisenä esimerkkinä.
Kerran lapsi satutti pahasti. Kaatui kattilaan, jolla leikki lattialla. Ylähuuleen tuli repeämä. Tikkejä piti lähteä hakemaan päivystyksestä, joka oli tietenkin Asikkalassa. Mutta onneksi oli se kuplavolkkari. Setä jäi parkkipaikalle siihen kauhistuneena odottamaan, kun Täti käveli sisään ja piti Poikaa kiinni ompelun ajan.
Lapsi kasvoi. Kirjoitti ylioppilaaksi ja lähti maailmalle.
Avioitui. Sai kauniin vaimon ja kolme mahtavaa lasta.
Rakensivat hulppean huvilan Kasiniemeen. Uurajärven kautta siteet Padasjokeen säilyvät.
Kummipojasta on ollut niin paljon iloa. Omalle perheelle. Appivanhemmille.
Minulle. Kaikille.
Hyvä että Naapurin Täti haki Lahdesta sen Vauvan. Vai oliko siinä Sedänkin osuutta, kun hänellä oli se Kuplavolkkari.
Nyt vauvasta on kasvanut iso mies – 50-vuotias 3.12.2024. Onnea!
Kummitäti