Marjatta ja Pertti Peltomaa lähtivät perjantai-iltana kirjastolle luettuaan Padasjoen Sanomista ruotsin kielen ryhmästä.
– Tuumittiin lähteä katsomaan, mitä siellä puhutaan.
Peltomaat muuttivat Padasjoelle kahdeksan vuotta sitten asuttuaan 47 vuotta Ruotsissa. Ruotsin kieltä ei Padasjoella juurikaan kuule, mutta viiden lapsensa kanssa Peltomaat vaihtavat kuulumisia ruotsiksi.
Marjatta on kotoisin Palsasta, jossa hänen isänsä toimi myllärinä. Pertin Pohjanmaalta kotoisin oleva isä ja karjalainen äiti asuivat Viipurissa, poika syntyi evakkomatkalla Jyväskylässä.
– Kun menimme 56 vuotta sitten naimisiin Padasjoen kirkossa, täällä oli pientä vaille 6000 asukasta. Keskusta oli paljon vihreämpi, puita oli enemmän, ja muutenkin kylä eläväisempi.
Peltomaat edustavat marginaalista vähemmistöä Padasjoella, he ovat nimittäin Ruotsin kansalaisia. Kieliryhmän ainoa ruotsinkielinen syntyjään on taiteilija Peter Damlin, joka on Pohjois-Pohjanmaalta. Ryhmän koollekutsujana toimii Maria–vaimo; hänkin tekee taidetta, mutta ei ole ammattilainen.
– Kun tulimme Padasjoelle seitsemän vuotta sitten, tulimme kotiin. Täällä on kaikki, mitä tarvitsemme, kuvaili Maria Damlin.
– On puutarha ja luonto, ja paljon mukavia ihmisiä. Ja Padasjoella on niin kaunista, samaa sanovat kaikki vieraammekin.
Damlinit kuuntelivat kiinnostuneina tarinoita paikallishistoriasta. He eivät olleet tienneet, että Padasjoelle muutti 1800-luvulla Ruotsista ammattimiehiä kuten seppiä.
Illan aikana kävi ilmi, että useampi ryhmäläinen oli työskennellyt aikanaan Ruotsissa ja vieläpä samalla alalla, sairaalassa. 1970-luvun alusta asti Padasjoella asunut Liisa Komulainen haluaa pitää yllä ruotsin kieltään keskustellakseen tyttären lasten kanssa heidän äidinkielellään.
Markku Peltola kertoi, ettei opettajan mielestä osannut ruotsia yhtä hyvin kuin toiset, joten hän lähti 1970-luvulla Ruotsiin töihin. Äidin kurssikaverin kautta aukesi työpaikka sairaalan vahtimestarina:
– Kuljetin potilaita akuutista röntgeniin, EKG–tutkimuksiin ja osastoille sekä ajoin ruokaa ja vaihdoin ”pommit” eli kaasupullot leikkaussaliin ja synnytysosastolle.
Tarja Mäkinen, joka on ollut perustamassa ryhmää, asui lapsuutensa Ruotsissa ja muutti pöytätenniksen vuoksi Padasjoelle ollessaan yläkouluikäinen. Hän työskentelee varhaiskasvatuksen opettajana Kirkkonummella:
– Minulle on tärkeää saada tavata muita täällä ja puhua ruotsia, se on rikkaus. Meillä on ollut tosi hauskaa.
Seuraavan kerran Svenska språkcafè kokoontuu 11.10. ja loppuvuonna vielä 8.11. ja 13.12. eli suurin piirtein joka kuukauden toisena perjantaina kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan harjoittamaan ruotsin kielen taitoa, vaikka sitten ruosteessakin olevaa:
– Ei tarvitse osata sujuvaa ruotsia liittyäkseen seuraan. Keskustelunaiheet vaihtuvat osanottajien kiinnostuksen mukaan.