Keinuhongan tilalla vietettiin 100-vuotisjuhlia Böndebileiden merkeissä. Juhlatunnelmaa oli nostattamassa Milana Misic ja Konsta Hietanen.
Satavuotista tilaa oli onnittelemassa kunnanjohtaja Juha Rehula ja entinen kunnanjohtaja Heikki Jaakkola. Isäntä Kalle Jaakkolan ja emäntä Suvi Siljanderin lisäksi onnitteluja oli ottamassa vastaan tilan edellinen isäntä Matti Jaakkola.
Rehula puhui ahkeruudesta ja uutteruudesta.
– Olemme juurevalla alueella, sellaisella tilalla jossa Hämäläisten laulua ei ole laulettu sanoilla ”jos toimeen tartutaan”, vaan ”kun toimeen tartutaan”. On yritetty, on hyödynnetty sitä mitä maa ja luonto antaa. Sukupolvi, joka tällä hetkellä pitää taloa, on huomannut muutoksen siinä, että tehdään muutakin kuin viljellään ja varjellaan peltoa ja metsää. Ei ole vähäpätöinen asia, että tänään on juhlan aika.
Heikki Jaakkola kertoi tulleensa juhliin viereisestä talosta.
– Meillä on ollut pitkään yhteistoimintaa Keinuhongan tilan kanssa. Aikoja sitten on ollut elinehto, että on pystytty tekemään asioita yhdessä, järjestetty perunannostotalkoita ja yhteinen leikkuupuimurikin on ollut. Aikanaan monesti kotisaunamme jäi tulvan alle, niin tulimme sitten tänne naapuriin saunomaan.
Kaikki lähti puuhuutokaupasta
Tilan perustaja, Toivo Jaakkola, oli Keinuhongan vanhaisäntä Matti Jaakkolan mukaan esimerkillinen ja suvustaan huolehtiva henkilö.
– Jaakkolassa oli vuonna 1924 kymmenpäinen sisarusparvi, jonka isä kuoli 50–vuotiaana keuhkokuumeeseen. Tila sai alkunsa, kun perikunta myi 113 000 kuutiota puuta huutokaupassa, jonka jälkeen isäni osti maat. Rakennukset nousivat tänne vasta neljä vuotta myöhemmin. Aluksi täällä oli vain metsämaata; puut piti ostaa rakentamista varten, kun kaikki oli myyty isossa huutokaupassa.
Vuonna 1965 Matin tullessa isännäksi tilalla oli lypsylehmiä, vajaa 7 hehtaaria peltoa ja metsääkin löytyi.
Nykyinen isäntä Kalle Jaakkola kertoi innostuksen maatalouteen tarttuneen isältä jo varhain.
– Töitä opittiin tekemään jo nuoresta. Innostus maanviljelystä oli juurtunut jo silloin, kun opiskella olisi pitänyt. Vuonna 1996 astuessani isännäksi oltiin siirrytty juuri vuosi sitten EU–aikaan: täällä viljeltiin siihen aikaan perunaa ja viljaa, eikä eläimiä ollut. Sonnipihan perustin muutama vuosi sukupolvenvaihdoksen jälkeen.
2000-luvulla Suvi–emännän astuttua kuvioihin remontoitiin tilamyymälä ja ravintola vanhasta navetasta. Ohessa on lisäksi mökkivuokrausta.
Kalle Jaakkola kertoi uskovansa uuteen sukupolveen, Nikoon ja Samuun:
– Samalla kaavalla maatalous pysyy heidän mielenkiintonaan.