Lakkiaisissa lauantaina 1.6. olivat jälleen mukana Padasjoen lukion riemuylioppilaat eli 50 vuotta sitten ylioppilaaksi päässeet. Heitä oli aikanaan 26 ja tästä joukosta saapui lauantaina 11 paikalle.

Vuonna 1974 valmistuneet ovat päätyneet vuosien saatossa eri puolelle Suomea ja osa on ehtinyt asua ulkomaillakin. 3 riemuylioppilasta asuu tällä hetkellä Padasjoella vakituisesti ja osa viettää kesiään täällä. Tänä vuonna riemuylioppilaan puheen piti Maija-Liisa Oksala, joka kertoi koulunkäynnin olleen erilaista verrattuna tämän päivän lukio-opiskeluun.
– 50 vuotta sitten meillä ei ollut tietokoneita, kännyköitä tai muita älylaitteita tukemassa oppimista. Tutustuminen jatko-opiskelupaikkoihin oli pelkän opinto-ohjaajan antaman tiedon varassa, sanoi Oksala.
– Työelämäaikanamme me riemuylioppilaat olemme nähneet paljon maailmaa. Keskustelujen perusteella maailmassa ei ole sellaista kolkkaa, jossa joku meistä ei olisi käynyt.
Lehdessä tuolloin luki, että opettajien mielestä ylioppilaskirjoituksiin valmistautuu kaikkien aikojen huonoin luokka. Liekö ollut vitsi, sillä kaikki saivat kuitenkin valkolakin päähänsä ja vieläpä huikein arvosanoin.
– Jos jotakin haluaisin sanoa, niin ”carpe diem” –tartu hetkeen, kuten latinan opettajamme, koulumme silloinen arvostettu, ehkäpä hieman pelättykinkin rehtorimme Olavi Koskinen sanoisi. Latina oli kielilinjalaisille pakollinen ja välitunnilla yritimme porukassa Ciceron puheita selvittää ja suomentaa. Valinnanvaraa ei juurikaan ollut, kieli- tai matikkalinja, lyhyt tai pitkä, laskutikku matikkalinjalaisille vakiovarustus.
Oksala halusi sanoa ylioppilaille, että jokainen tulee löytämään paikkansa.
– Äitini sanoi, että elämä kantaa, jos sen antaa kantaa. Tärkeintä elämässä ei ole koulumenestys, numerot tai tittelit. Kunhan vain luotatte itseenne.
Ari Hemmilä kommentoi yhdessä vietetyn ajan olleen erittäin hauskaa.
– Emme juuri ole pitäneet vuosien saatossa yhteyttä. Pari viikkoa ollaan nyt keskusteltu Whatsapp-ryhmässä. Huomasimme, että olemme samoja ystäviä kuin 50 vuotta sitten.